että tämä blogi olisi mukava paikka tallettaa pieniä paloja elämäämme. En oo ikinä ollu mitään päiväkirjaihmisiä, mutta ehkä tää oiskin erilaista... Saa nähdä miten innostun, innostunko?
Syksy on kuitenkii aina ollu miulle sitä innostumisen aikaa. Viiminen hetki inspiroitua ja höyrytä ennen lamauttavaa talvea ja pimeää... Ja tää on viimeinen syksy tyttöjen kanssa kotona. Ensi syksynä olis tarkoitus palata töihin. Pitäisi muistaa nauttia näistä hetkistä ja ajasta kun nuo typyt on noin pieniä.
Äsken käytiin lasten kanssa hakemassa omppuja, niitä on tänävuonna taas tosipaljon. Osa on madonsyömiä, mutta paljon hyviäkin löytyy.
Osa vietiin Juju-hepalle ja osa jätettiin verannalle viileään.
Ihania punaposkisia pullukoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti