Harmaaturkki, karvalurkki
hopeatassu, naama niin hassu.
hopeatassu, naama niin hassu.
Pieni sydän puhdasta kultaa.
Sai siivet selkään tuo karvatassu,
nyt pilveltä kurkkii, naama niin hassu.
Ikävämme on suuri.
♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
- Pikku-Pihlajan Merja
- Kahden pikkutytön reilu kolmekymppinen kotiäiti, artesaanipuutarhuri, joka rrrakastaa sisustamista, ompelemista ja kaikkea vanhaa kaunista. Kotinamme on vanha rintamamiestalo maaseudun rauhassa. Mummolatyyli on lähellä sydäntä. Perheeseen kuuluu myös mies ja liuta kissoja sekä hevosia. Olisin iloinen jos jättäisit merkin vierailustasi :)
Pikku-Pihlajan suosikkeja
-
-
Haaveissa vihreä keittiö2 vuotta sitten
-
-
Always relevant - ribbed [ohje]5 vuotta sitten
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Pikku murut
Ompeluita, tekeleitä, väsäilyitä. Omasta päästä, omilla kaavoilla...
40 kommenttia:
voi ei,perheen lemmikki on poissa.Otan osaa.
T:B
Voi kuinka surullista.
En osaa sanoa edes mitään lohdullista... =(
Niin kaunis runo, että varmaan on monta ihanaa muistoa. Sipaisua kissan tassun.
Eikä??? :'(
Otan osaa.
Otan osaa, lemmikin menetys ei ole kivaa :(
Voih...Jaksamista surun keskellä<3
Voi..jaksamista teille...
Voi nyyh.. Halauksia.
Surullista on...
Osanottoni ja jaksamista koko perheelle.
Voi että :'(! Oikein palan tunne tuli kurkkuun... Oma koiraseni on pian 14 vuotta ja syöpäpotilas, joten ehkä siksikin herkistyin näin. <3 Mihin pieni söpöliini menehtyi? Oliko hän jo iäkäs? VOIMIA!!
Voi eiiiih!! ihan itku tuli kun luin runon! Rakas lemmikkinne on nyt poissa, ei sitä osaa käsittää, se sattuu aina yhtä paljon:(
Voimia teille kaikille ja halaus surun keskelle!!!!!
Harmaaturkki eli varmasti ihanan ja auvoisan elämän teidän kanssa<3<3<3
Lemmikin menettäminen on tosiaan yllättävänkin iso suru. Toivonkin voimia teille.
Meiltä lähti viime kesänä kissa, ennen aikojaan, ja ikävä on vieläkin. En tiedä, lohduttaako tämä siellä, mutta yritän itse ainakin ajatella antaneeni ystävälleni mahdollisimman paljon rakkautta ja toivottavasti myös hyvää oloa koko sen elämän ajalle.
VOI miten ikävää.Lemmikin pois meno voi olla ihan yhtä surullista kuin läheisen ihmisen.Otan osaa.Voimia Teille.
<3 Pienillä tassuilla voi jättää suuren jäljen sydämeen <3
Rakasta Joonaa itku silmässä muistellen <3
Siellä ne nyt Lindan kanssa kahdestaan tassuttelee, kultareunaisilla pilvillä erikoislaatuisten kissojen taivaassa.
Otan osaa.
Iso lämmin hali.
Voi pientä. Otan osaa suruunne.
Halauksia ja voimia toivottelen!
Niin, on se kova suru. Eikä sitä vieläkään voi käsittää. Joona oli miulla 12 vuotta, itse olin alle parikymppinen kun sen sain. Kaikki on siitä ajasta elämässä muuttunut, mutta Joona on ollut ja pysynyt. Pitkän matkaa miun kanssa kulkenut. Siks se on niin vaikeeta käsittää että sitä ei enää oo.
Se jäi auton alle maanantaina. Kuoli onneksi heti, ettei jäänyt kitumaan. Semmoinen pellepeloton kun oli, ettei älynnyt tarpeeksi autoja varoa.
Niin hullua kuin se onkin, surra kissaa näin paljon. Mutta kaikki jotka tunsivat Joonan tietävät että se ei ollut mikä vaan kissa. Ja kuinka iso merkitys sillä on ollut miun elämässä.
Nyt tuntuu että ihan liian iso...
Voi, otan osaa!! Ymmärrän tunteesi, itselläni jäi vuosia sitten kissamme kans auton alle ja suru oli kova. Nyt meillä on ollut löytökissa kohta kaksi vuotta ja se on niiiin rakas eläin, koko perheen lellikki. Se on todella kiltti!!
Voimia toivotan teille!!
Voih...ihan tuli tippa linssiin minullekin...sanattomaksikin vetää, kissaihminen kun olen...lohtuhali.
voi kamala!! itkettää ihan hirveesti,on se vaan niin käsittämätöntä miten elämä saattaa loppua ihan yhtäkkiä, on kyse sitten ihmisestä tai rakkaasta eläimestä, se sattuu silti aina yhtä paljon!!
itselläni kans kissa joka on elämää nähnyt ja kokenut meidän mukana vaikka mitä, en voisi kuvitellakkaan eläväni ilman Kisua, mutta niin se vaan sekin päivä tulee joskus.... Sitä vaan toivoo että yhteisiä hetkiä olisi vielä monta,monta vuotta jäljellä!!!
Voi pientä harmaaturkkia, se sai elää hyvän elämän ja sai asua lämpimässä, turvallisessa ja rakastettavassa kodissa<3<3
Paljon voimia ja halauksia surun keskelle!!!
Joona kissalle tassun sipaisu taivaisiin<3<3
Osanottoni ja Voimia! Muita sanoja ei nyt tule.
Voi ei! Jaksamista sinne.
"Antaa kyynelten virrata, antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa, antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut, lamaannuttanut, mykistänyt.
Kyyneleet pesevät, itku hoitaa.
Sydän tuntee ja ajatukset tekevät surutyötä.
Surutyö on hyvästijättöä ja luopumista.
Luopumista siitä, mitä emme koskaan omistaneetkaan vaan saimme pitää määräajan lahjana."
T. JohannaK
Voi surun päivää. Itse kahden kissan ja kahden koiran emäntänä osaan kyllä kuvitella sitä ikävän määrää. Ainainen pelko on tuo auton alle jääminen. Onneksi ei tarvinnut kissasen kitua, joku lohtu sekin.
Jaksuja teille!
Heli
Osanotto. Kyllä kissa on yhtä rakas perheenjäsen kuin koira tai muukin lemmikki. Aina minäkin pelkään, että joku perheemme lemmikeistä jää auton alle.
Onneksi sentään kisunne sai elää pitkän ja mukavan elämän.
Voi...kissa on yksi niistä eläimistä,joista todella tulee perheenjäseniä ja suru tuntuu samalta kuin perheenjäsenen menetys.
Sinulle olisi tuolla blogissani jotain...
Lämmin halaus!
Vakituinen anonyymi ottaa syvästi osaa suruunne !
Taivaskissa
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille
talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden,
mutta palaan uniinne
toisinaan.
- Kaarina Helakisa
Voi ei :( Otan osaa suruun.. Elämä on niin arvaamatonta :( Meidän toinen koiramme menetettiin viime kesänä, ja ikävä on vieläkin niin pohjattoman suuri.. Sen kanssa oli paljon vaikeuksia, ja terveyden kanssa suuria ongelmia, kuolemaan joutui valmistumaan pitkän aikaa, ja oli niin kauheaa katsoa pientä koiraani silmiin sen viimeisinä hetkinään :( Se oli niin rakas ja tärkeä kaikesta huolimatta. Lemmikki on perheenjäsen, meilläkin ehdittiin kokea yhdessä kaikenlaista monet yhteiset vuodet.
Voimia teidän koko perheelle.
"Kyyneleet kuivuvat aikanaan,
mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan."
Ihana kuva.
Osanottoni menetyksestänne.
Lämmin halaus!
Voi surua. Suloinen karvatassu. Tunnen myötätuntoa, kokemuksesta tiedän miltä tuntuu menettää rakas ystävä. Ja teillä oli niin pitkä yhteinen taival. Kipeältä tuntuu varmasti kauan. Osanottoni.
*Halaus*
sweeeeeet! I am sorry I can't speak your language.. but I just found your blog and I just wanted to drop a line to tell you that is truly full of inspirational pictures: your crafts, your house, your family.. and your cat! hugs from italy federica
Oi miten surullista. Meidänkin kollimme siirtyi paremmille hiiriapajille vuoden alussa ja vaikka asustikin viimeiset vuotensa vanhempieni tykönä, itkeä tuhhuutin täällä monta päivää kissavanhuksen perään.
Kissat ovat kuin sielunveljiä ja omalla persoonallisella tavallaan vievät sydämemme kokonaan. Voimia sinulle ja ehkä se lohduttaa, että nyt kissallanne ei ainakaan ole kipuja eikä vaivoja, jos mahdollisesti sairasteli viimeisinä aikoinaan.
Tiedän tunteen ja otan osaa :( Perheenjäseniähän nuo ovat mitä suurimmassa määrin. Meiltäkin löytyy kaksi kattimatikaista.
Paljon jaksamista teille.
Minäkin jätän osanottoni. Tiedän tunteen. .
Otan osaa! Jää nyt tyhjä paikka teidän kotiin, mutta muistot säilyy sydämessänne aina.
Haleja koko perheelle!
Cia
Voima haleja ja jaksuja koko perheelle!
Itselleni on tulossa perjantaina kaksi pentua, kaksitoista vuotta edellisestä ja nyt jo tiedän, että tullessaan perheeseemme ne tuovat roppakaupalla iloa ja rakkautta, mutta myös aikanaan paljon surua ja kyyneleitä. Onneksi aikaa ei tiedä, niin voi vain nauttia ystävästä parhaimmasta.
Lohdutusta suureen suruun..ymmärrän miltä tuntuu..Vaaralan Sulo kissa menehtyi syksyllä..ja nauttii nyt kirmaisemisesta ja hiirien jahtaamisesta paremmilla metsästysmailla niinkuin sinunkin kissasi.
Ikävää, ikävää, surullista,vasta nyt näin ja luin tuon surullisen uutisesi. Meiltä sairastui yllättäen rakas koiramme viime elokuussa, ja jouduttiin lopettamaan. Itken häntä yhä, hän oli mitä rakkain perheenjäsen. Samalla lailla ymmärrän sinun tunteneen Joonaa kohtaan. Aika onneksi helpottaa surua, ja hyvät muistot lämmittävät kauan, yritä ajatella niitä ihania hetkiä, jotka sait Joonan kanssa. Onneksi hän ei joutunut tuntemaan tuskia kun loppu tuli. Otan osaa.
:(
Otan osaan. Itse en edes osaa ajatella eläimiä "vain" eläiminä. Aina ne ovat perheenjäseniä siinä missä ihmisetkin. Niiden kanssa jaetaan ilot ja surut ja ne rakastavat pyyteettömästi.
Pikku- tupsutassu juoksenetelee nyt muiden kissaystävien kanssa pilvien reunustamaa tietä. Parempi ehkä näin kuin sairauden uuvuttamana? *vaisu hymy*
Lähetä kommentti