lauantai 23. toukokuuta 2009

Kalusteita puutarhassamme...


Meidän halpis puutarhakalusteet, jotka ovat palvelleet viisi kesää ovat tulleet tiensä päähän. Pöytä oli niin ketkussa kunnossa että aikani kiristeltyäni muttereita ja naputellessani liitoksia, kannoin sen takaisin autotalliin. Olisi notkahtanut ruohikkotasolle jo pöytäliinan painosta.

Mistäs sitten uusi pöytä? No kaupasta - tai alakerrassahan oli semmonen kammottavan oranssi pirtinpöytä. Edellisten asukkaiden jäämistöä. Mitäs jos kokeilis sitä...


Kuinka kukaan on voinut maalata pöydän tuon väriseksi?!
Nätin mallinen mutta väri on totaalisen JÄRKKY.

Vai onko sittenkään... Ympärille eriparituolit, laventelinsinistä, valkoista ja minttua tai turkoosia. Maalipurkki oli jo varattuna, mutta taidan vielä malttaa... tuo on kaikessa kamaluudessakin aika erikoinen :) Huomatkaa myös meidän ihanan villinä rehottava nurmikko! Se ei taintunuttkaan sinne tammenlehtien alle. Tänään se saa vielä uutta pontta kasvuun sillä ulkona tulee taas vettä.

Seurana pöydällä on vielä edellisen kalusteiden tuolit ja sohva. Sohva on lähestulkoon yhtä heikossa hapessa kuin pöytä. Muistan jo toissakesältä huvittavan tapauksen kun äitini ja miehen äiti olivat vierekkäin sohvalla syömässä ja kesken ruokailun mummot yhtäkkiä hävisivät. Sohva oli nyykähtänyt mummoineen nurmikolle. Nauratti niin että pissat meinasi tulla housuun. (naurattaa edelleen!) Ehkä olisi uusien tuolien paikka.



Eriparisia - erivärisiä







Martti Marakatti Kartio on ollut Joonan kuoleman jälkeen apeana. Nyt Maran emä Birgit oli tehnyt uuden pentueen jossa on lähes kokonaan oranssi pikkumisu. Se saa kodin meiltä. Nimeksi on kaavailtu Perttiä.
Martti ja Pertti
Mara ja Pera
Jos se Martti siitä piristyisi. Opettaisi Pertille kuinka pyydystetään rottia. Niinkuin Joona aikoinaan opasti Marttia. Kantoi sille rottia ja hiiriä pellolta kun Mara ei vielä taitanut. Niitten kanssa se sitten pelmusi pihalla ja Joona katteli sivusta kuin oppi-isä konsanaan :)

19 kommenttia:

  1. Älä maalaa pöytää, se on kaikessa järkyttävyydessään sika-siisti!!! =o) Olen ennenkin törmännyt ilmiöön, jossa jokin on niin kamala, että se on samalla myös aivan ihana. Outoa mutta totta... :)

    Ja ihanaa, että kisunne saa taas kaverin. Veikkaanpa, että pian se piristyy.

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla ensimmäinen kommenttini vaikka olen käynyt kurkkimassa aiemminkin *nolotus*

    ..täytyy sanoa, jotta pöytä on mielestäni Kaunis tuolaisenaan <3 Istuu jotenkin hyvin ulos, voisin kuvitella meidän mökille :) tai sisällä olisi "turkoosin" vihreänä pirttipöytä penkkeineen, enkä ole raaskinut luopua.

    VastaaPoista
  3. Lapsuuden kuvat nousevat mieleen tuosta väristä =D Oranssiin sointuvaa sisustusta ajanhenkeen.
    Iloinen kesäpöytähän se on, istuu mukavasti nuemikolle. Villa viola mainos tunnelmaa!

    On se mukavaa kun saa välillä jalat ristissä nauraa! ;)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että Mara saa pian kaverin!
    Kissoilla on tosi paljon seuraa toisistaan, meillä mennä vilistävät ja välillä nukkuvat niin kainalotuksin ;-)

    VastaaPoista
  5. Piti ihan käydä netistä etsimässä tuo Villa Viola mainos. Tosiaan, samaa tunnelmaa aistittavissa! :) Ihana se talo ja ihanat juhlat! Aitoa kesämeininkiä.

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana pöytä! Tuli herkät muistot mieleen - meidän mummolassa oli samanlainen, mintunvihreä :)

    Minusta tuo oranssi on hauska, näkyy ainakin avaruuteen asti :D

    VastaaPoista
  7. Heippa! Vastavierailulla:) Olen varmaan kerran ennenkin piipahtanut, mutta postaus taisi liittyä hevosiin(?), enkä tajunnut yhdistää.

    Pöytä on oikein kesäinen ja iloinen. Ja helppohan tuo on maalata, jos siihen sitten kuitenkin sattuu kyllästymään.

    Meidänkin Pertsa-kissa (Perttu) kuoli kuukausi sitten ja jäljelle jäänyt vanha kissarouva kaipailee sitä, vaikkeivät koskaan toimeen tulleetkaan... Se taitaa kuitenkin olla niin iäkäs, ettei enää välittäisi uudestakaan seuralaisesta;)

    VastaaPoista
  8. Sieluni silmissä voin nähdä tuon mummojen häviämisen :D

    VastaaPoista
  9. Siitä tulee aikas upea kokonaisuus, kun laitat tosiaan ne eriparituolit ja erivärisinä!! Saa sanoa, että WAUU!!

    Voi. Mara-parkaa!! Niin lutunen!!
    Kyllä hän varmasti piristyy, kun saa kaverin seuraksi!!

    Tuo mummojutttu oli hauska...;D

    Ja tuo vanha ovi tuolla olohuoneessa on ihana! Kesäpaikassa on ulkovarastossa aikas lailla samanlainen, mutta ongelma on vain mihin sen laittais...

    Ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle!!

    VastaaPoista
  10. Tuo ihan hieno, pöytä siis! Ei ainakaan mene hukkaan : ) Siitä tulee varmaan ihan pirtsakka kokonaisuus erilaisten tuolien kanssa...

    VastaaPoista
  11. Kyllä minun on nyt tunnustettava jotain, toivottavasti et ahdistu, mutta olen täysin ihastunut blogiisi:) Minulle on syntynyt eräänlainen riippuvuus tätä kohtaan, odotan kuin lähes joulua uusia kirjoituksiasi. Ottamasi valokuvat ovat todella kauniita kuin myös käsityösi, tyylisi kirjoittaa piristää viimeistään kotiäidin päivääni.

    VastaaPoista
  12. Eihän tuon hauskempaa pihapöytää olekaan! Loistava tuo vertaus Viola-mainokseen!
    Ja vielä oranssi kissinpentukin, hih-hii! Kaikenlaisia "sävy sävyyn" -yhdistelmiä on nähty, kuultu ja itsekin yritetty, mutta että pihapöytä ja kisu...

    VastaaPoista
  13. Aivan sairaan upee! Älä missään tapauksessa maalaa! Tuli ihan mieleen oma samanmoinen jonka joskus maalasin kirkkaan keltaisesta aivan vaaleansiniseksi ja se kelpaa edelleen sen värisenä veljeni mökillä heidän kesäpaviljongissaan.

    VastaaPoista
  14. Huomenia!

    Mukavaa aina aamuisin parkkeerata tänne koneelle kun ootte käyneet ja jättäneet viestejä. Joskus on vaan niin kiire ettei ehdi mitään kirjoittaa. Ihan hävettää etten ehdi kommentoida teidän ihaniin blogeihin joissa kyllä lähes päivittäin käyn. Pitäisi saada päivitettyä tuota omaa linkkilistaakin, moneen blogiin tulee matkustettua kiertotietä...

    Joo, pitäähän se kissa ja ulkopöytä samaa sävyä olla, eihän muuten tuu mistään mitään... :D Meillä olisi kaksi just oikeen väristä sinistä pinnatuolia alakerrassa, mutta ne on liian matalia tuohon. Mietin että pitäisi askarrella vanhoista tiileistä semmoinen alusta pöydälle ja tuoleille. Nyt keikkuuvat tuossa nurmikolla miten sattuu.

    En ahdistunut ollenkaan Gerberan kirjoituksesta :D Mukavaa että oon saanut ilahdettua siuta jutuillani. Kiva kun käyt!

    Nyt pitää lähteä ulos vahtimaan tyttöjä. Ne karkasivat omineen ulos... luulen että vaatetus on jälleen liian vähäistä.

    VastaaPoista
  15. Aivan viehättäva puutarhapöytä kokonaisuus:ei sitä aina tartte olla turhan tarkka ja eriparisuus tuo särmää.Ihana väri sitäpaitsi pöydässä.

    Mukavia ulkoiluilmoja ja kahvittelu hetkiä,vaikka sitten niiden anoppien kanssa.(juttusi nauratti niin mukavasti).

    VastaaPoista
  16. Tulipa ikävä Jossu joonakses possua :´(

    Miulla on siulle se penkki.
    Se on I_H_A_N_A. ;D

    VastaaPoista
  17. Olipa taas hassua luettavaa. Kiitos ihanasta postauksesta, ja Martille halit.

    VastaaPoista
  18. Tuo pöytä on niin täydellisen värinen :D Heti kelpuuttaisin meille :D

    VastaaPoista
  19. Heippa! Aivan valloittava koti sinulla! Et arvaa miten alkoi naurattamaan tuo ORANSSIN värin kammoksunta :D Helpottanee jos kerron, että meillä on sitten niin justiinsa saman oranssi kaakelointi kylppärissä!(kyseessä ei ole mikään pieni huussi vaan ihan kunnon kokonen kylpyhuone) Ja se on todellakin kammottava. Onneksi on remontti ensivuonna tulossa:) Mutta löytyypi meiltä sitten myös oranssi kissakin :)

    VastaaPoista