Käytetäänkö teillä potkureita talven kulkupeleinä? Meillä nää on ihan ykköset kun kuljetaan talvisäässä. Hyvä kuljettaa lapsia, heinää, ja tätänykyä myös pyykkejä kahden talon välillä. Kummallakin tytöllä on omat pienet punaiset eslat, ja sitten tuo miehen pikkuveljen patinoitunut sininen, joka on henkilökohtainen lempparini, koska se kulkee parhaiten kuluneilla jalaksillaan. Muistan että itse ainakin lapsena kuljin kouluun kelkalla. En sitten tiedä vieläkö nykyaikana lapset näillä liikkuu, vai onks nää ihan "mummojen" kulkupelejä.
Tänään kyydissä oli Mikun päiväheinät joita se kovasti oli jo odotellut :) Pilkulliset lapaset on äidin äidin neulomat ja varmaan ainakin kakskytvuotta vanhat. Ihanat, huopuneet ja lämpimät. Kuvissa näkyy myös kirpparihuopikkaat jotka luetaan kanssa nykyisin lempikenkiini.
Pojat ne löytää aina aurinkoiset paikat. :) Penastakin on jo varttunut veljensä kokoinen köllikkä.
23 kommenttia:
Moikka!
Olet aivan oikeassa! Lullen ettei kukaan meistä halua ottaa ja näyttää sellaisia kuvia missä on hirveesti sotkua. En ainakaan minä :)
Meillä kun on niin pieni huusholli, joudun välillä rajaamaan kuvia aika paljon ;)
Mnä ainakin kuvaan sitä mitä on mun omassa maailmassa kaunista ja yritän vielä parantaa kuvia kuvankäsittelyohjelmalla, jos mahdollista...
En tiennyt että sinulla on hevonen :) Kaunis "suokki". Minulla oli nourena tyttönä samanvärinen hoitahevonen yhdellä maatilalla :)
Kauniit kuvat, onpa ne sitten järjestetty vaikka miten ;)
Kristina
Kyllä täällä ainakin meillä (maalla) lapsukaiset kirmaa kilvan potkureilla kouluun. Meinasi eilen ihan naurattaa kun kaksi pojan nassikkaa kilpa-ajelivat kelkoillaan. Ihanaa, että on sellainen koulutie, missä kelkalla voi huristaa.
Teillä on söpöt kisulit!
Sulla on taas niin ihania kuvia, että silmä lepää!!!
Muistan myös itse kulkeneeni potkukelkalla pysäkille, josta jatkoin linjurilla kouluun. Sitä meidän pikkutietä hiekotettiin silloin traktorin kauhasta lapiolla heitellen, joten hiekat oli sellaisina läiskinä siellä sun täällä. Niitä sitten aina kierreltiin ja kaarreltiin kelkalla. Silti se oli mukavampi menopeli kuin jalkaisin. Toivon mukaan olisi tällaisia talvia vielä jatkossakin, että kelkalla pääsee. Meillä täällä Länsi-Suomessa ei muutamaan talveen ole ollut lunta juuri lainkaa. Lapsemme sai myös tänä talvena oman potkukelkan. Kyllä he tykkäävät ainakin.
Potkurit ovat meillä jokapäiväisessä käytössä jo ihan lenkeillä koirien kanssa. Meillä on ne muoviset liukujalakset ja potkureilla pääsee kovaa myös näin pakkaskeleillä ja lumisilla teillä. Mahtava verme kerrassaan.
Ihania kuvia taas kerran.
-Anu
Käytössä on :) Pojalla on miehen vanha, aikojen saatossa vaan uudestaan maalattu. Ihanaa, kun vihdoin sellanen talvi, että kelkalla pääsee! Välissä oli vuosia, ettei täällä Lounais-rannikolla ollu juurikaan käyttöä.
Lapaset on suloset ja nostalgiset!
Voi että, teiän Pena ( tämä toffeen värinen poika) on ihan kuin meiän Nekku!
Ihania talvikuvia sinulla, meillekin olisi kelkalla käyttöä, sillä olisi nopea potkia kauppaan =)
Terveisin, Minna
Potkureita on ikävä! Lapsena potkuri oli ihan ykköspeli ja kaikilla oli omansa. Nyt näissä kaupunkiasunnoissa ei kertakaikkiaan ole tilaa säilytellä moista kapistusta ja aivan varmaan se tuolta Siwan pihasta kauppamatkalla heti ryövättäisiin. Ei meillä entisiin aikoihin ainakaan mitään lukkoja potkureissa ollut!
Luistavia potkuttelukelejä! Nauttikaahan meidänkin puolesta!
Meillä olisi tuossa lähiromukaupassa myynnissä kaksi lasten vanhaa potkukelkkaa. Olen ollut kahden vaiheilla, pitäisikö ne ostaa. Täällä etelässä kun vaan nuo lumiset talvet ovat niin harvinaisia...
Edelliseen postaukseen vielä.. Kyllä tuntuu, että viime aikoina moni on saanut osakseen noita negatiivisia kommentteja. Eipä niistä kannata välittää. Minusta on kiva käydä kurkkimassa kauniita koteja, varsinkaan kun nyt vauvan myötä ei täältä omasta kodista löydy yhdenkään neliön verran siistiä nurkkaa... Toisaalta on mukavaa nähdä, että muillakin imurit viettävät useamman päivän keskellä lattiaa:)
Olenkin ajatellut joku kerta laittaa blogiini haasteen "kuvaa kotisi sotkuisin nurkka"!
Heipsistä! Kiva kun jätit merkinnän blogiini että löysin tänne! :) Oon monta kertaa ajatellut, että potkukelkka ois täällä maailman lumisimmassa miljoonakaupungissa yhtä hyvä kulkupeli kuin kotikylässämme. Helsingin talvissa (paitsi ilmeisesti tänä vuonna) sillä ei taas olisi ollut tekoa, blääh.
Kuten olen fb:ssäkin kommentoinutkin, aivan i h a n i a kuvia! Pitää tulla ajan kanssa lukemaan enemmän.
Ja tosiaan, ei tää oo pinnallista vaan just sitä ihanaa elämän estetiikkaa, jota kaikki meistä kaipaa arjen keskelle! :)
Meillä ei neideille enää kelpaa potkuri menopeliksi, mutta itse potkuttelen kyllä lähikauppaan sillä!
Ihan kuva tuo, jossa on uusi ja vanha kelkka rinnakkain - ja pakko sanoa, että minun mielestä vanha potkuri on paljon kauniimpi elämää nähneenä!
Ja lapasesi ovat tosi suloiset :)
Meillä ei ole potkuria(vielä), mutta lapsuudessa se oli mainio peli ja sellaisesta haaveilen! En vaan tiedä mitä sillä kuskaisin ja minne menisin,ehkä laittaisin ukon siihen ja huristeltas pitkin kotitietä :D
Kyllä meillä potkuri on käytössä. Tänä vuonna on potkuteltu vähemmän, koska tiellä on ollut niin paljon kiviä, eikä meillä ole sellaisia kumisia luiskia jalasten alla.
Viime talvena tiet oli kelkailun kannalta paremmassa kunnossa, potkuteltiin paljon. Kerran tuli urheiltua miehen kanssa yhdellä kelkalla kauppareissu, noin 10 km. Sitä ohiajajat ehkä ihmettelivät, kun istujan vuorossa mies kökötti kyydissä ja emäntä potkutteli. Täällä itäsuomessa sukupuolirajat tuntuu istuvan aika tiukassa vieläkin..
Meillä potkurit kovassa käytössä. Niillä mennään kouluun, kerhoon, kavereille, kirjastoon... Tämä talvi on kyllä ollut ihana siittäkin syystä, ettei ole ollut niin liukkaita kelejä, että olisi tiet hiekoitettu. Joten nautitaan keleistä.
Sinulla on muutes ihana blogi! Ensimmäistä kertaa kirjoittelen.
-Paula-
IHANIA KUVIA! Sulla on jotenkin kauniilla tavalla taito hyppysissä nähdä niin tavan asioista ne NIIN kauniit puolet, ja osaat vangita tunnelman hyvin kuviisi.
Potkurit on tosi hienoja! Meillä ei oo, vaikka nythän olis mahtavat potkuri kelit.
Piiiitkästä aikaa blogivierailulla =)
Ei potkukelkka ole mitenkään mummo juttu. Pikemminkin varsin trendikäs ;) Meillä kuljettiin AINA lapsena potkukelkalla tallille, ja kouluun, linja-autoa odottamaan siis =) Ja nyt onkin hankintalistalla perheelle uudet (tai vanhat siis) menopelit jotta pääsemme tänä keväänä aurnkoiselle meren jäälle potkuttelemaan =) Ja eiku lapset kyytiin ja menoks ;)
Ihanaa kevään odotusta Pikku-Pihlajan tupaan <3
Potkureita yhä käytetään kulkemiseen, toinen on mieheni mummon peruja ja toinen lasten mallinen vielä vanhempaa tuotantoa, siihen vain mieheni teki puuosat uusiksi. Meillä heinät ja vedet kulkee ulkoelukoille sellaisella vanhalla vesikelkalla, jota on hieman tuunattu lisäämällä leveämmät jalakset, niin kulkee paremmin :)
Mä olen jo useamman talven haaveillut potkukelkasta, siitä Eslan T2, eli pienimmästä ; ) sellainen oli mulla pienenä ja sininen...Ovat vaan kohtalaisen kalliita.
Meillä potkukelkkaan käytän pääasiassa vain minä, tykkään sillä kulkemisesta. Lapset menevät mieluummin pyörillä kouluun.
Kivoja kuvia olet jälleen napsinut!
Kelkka on hyvä menopeli, mutta en ole täällä kaupungissa sellaisia nähnyt. Lapsena niillä kyllä liikuttiin, ei pyörillä kuljettu talvella.
Huomenta!
Se tosiaankin taitaa olla ainakin nykytalvina etelämmässä totta, että ei tuo lumi riitä potkutteluun. Meillä on täällä itärajalla vielä lunta ollut, eikä täällä syrjemmässä edes teitä hiekoiteta. (paitsi naapurinsetä joskus, että maitoauto pääsee paremmin ;)
Tänään taas pakkasmittari huitelee parinkymmenen paremmalla (huonommalla) puolella. -22,8 Kerholle pitäisi lähteä suuntaamaan, pieni kerholainen jo hoputtelee :)
Mukavaa päivää teille kaikille!
olisi ihana potkukelkkailla,MUTTA meidän kylällä huolehditaan tuosta hiekotuksesta niin hyvin että kelkka ei meinaa kulkea :/ muistan kyllä että lapsena mentiin aina joka paikkaan talvella kelkan kanssa :)
kivaa päivää !
Ihania kuvia! ♥
Aivan ihania kuvamuksia!
Itsekin liikkuisin edelleen mielelläni potkukelkalla, mutta meilläkin hiekoitetaan kaikki kävelytiet niin hyvin, että potkuttelu on ihan mahdottomuus - edes pulkka ei luista! Ehkä me vielä joskus vedetään joku hilpeä Lappiloma ja potkutellaan reidet maitohapoilla :)
Lähetä kommentti