perjantai 9. lokakuuta 2009

Täällä!

Työt olisi nyt tehty ja täytyy kyllä hattua nostaa kaikille töissä käyville ja pieniä lapsia omistaville. Tosin kaksi viikkoa on niin lyhyt aika ettei ehdi muodostua mitään rutiineja miten se homma toimisi. Kävin sitten vielä töiden jälkeen auttamassa tallitöissä ja ne kotityötkin piti vielä keretä... Noo, jos ette kerro kellekkään niin pyykit oli kaks päivää koneessa, ruokaa ei tehty, syötiin mummilla ja koti oli ei todellakaan blogiin kuvattavassa kunnossa. Eli hyvin selvittiin :)


Nyt ollaan palattu arkeen ja puuhaa riittää edelleen ihan riittävästi. Suurta surua on ollut erään tosi läheisen, ison eläinystävän yllättävästä siirtymisestä vihreille laitumille.
:( Siitä en jaksa vielä kirjoittaa enempää, niin paljon se ajatus vielä riipii ja vie puhtia pois.


24 kommenttia:

Sydämellä kirjoitti...

Surullista jos käsitin oikein että eläin kuoli, mutta se on aina surullista kun jonkun rakkaan menettää, voimia suruun.
Tuo työarki on kiireistä ei jaksa aina mitään ylimääräistä.
Tiina

Teke kirjoitti...

<3 <3 Täälläkin surraan... :'(

Teija kirjoitti...

Hyvin siispä ootte selvinneet työhönpaluusta :)

Ja osanotto täältäkin!

MaMMeli kirjoitti...

Voi, on surullista menettää eläinystävä<3 Minulla on myös ollut haikeaolo, kun meidän lampaat vietiin talvitalliin:( Käyn kyllä katsomassa niitä päivittäin, mutta kun jätin ne sinne vieraaseen paikkaan ne katsoivat perääni ikävissään :(

Antzu kirjoitti...

Minäkin kuulin tänään tästä teitä kohdanneesta suru-uutisesta.

Osanottoni :'(

PikkuBertta kirjoitti...

Onneksi olet työurakasta selvinnyt.Toivottavasti selviät surustasikin.

Voimahaleja:)

Vekarus kirjoitti...

Lämmin osanottoni!

Juu kiirettä pitää ja sotkua riittää, sellaista se arki vaan on...

Heidi kirjoitti...

Isohali ja rutistus siulle Meke..
Koita jaksaa.T:Heba

Anonyymi kirjoitti...

Mukava lukea taas pitkästä aikaa näitä postauksiasi, mutta isot osanotot eläinystävän poismenosta. Meilläkin tuossa pihan laidalla on omenapuu ja sen lähelle haudattu isoa ja pienempää, niin rakasta eläinystävää. Yllättävä lähtö tekee aiheesta vielä raskaamman, vaikkei kuolemaan voi koskaan täysin valmistautuakaan. Lämmin hali.

terveisin Anu ja eläinystävät, kissoista, koirien kautta hevosiin

Helikaroliina kirjoitti...

Voimia sinulle! Mukavaa, että olet taas palannut tänne blogimaailmaan :)

RuusuLiisa kirjoitti...

Osanottoni!

Wilhelmiina kirjoitti...

Kaunis blogi täältä löytyi -sinulla on ihania ompeluksia ja kranssaja :)

Anonyymi kirjoitti...

Osanotto!
Rakkaiden poismeno, siihen ei voi koskaan tottua jos näin voi edes sanoa...Oli se rakas sitte eläin tai ihminen.

marikan kirjoitti...

Niin surullista...

Mukava kuitenkin kuulla sinusta jälleen.

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Osanottoni! Yhdelle meidän pikkuiselle chihulle kävi tänään hirveä onnettomuus, josta näköjään kumminkin selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Vähällä oli, että meillä olisi nyt yksi pieni vähemmän laumassamme. Vieläkin sydän jyskyttää ja käsivarsista on voima poissa. Meillä oli enkeleitä tänään matkassa, toivottavasti pikkuisen terveydessä ei nyt tapahdu muutoksia parin päivän sisällä....sitten uskaltaa jo olla täysin varma, että selvisimme!

Eläinystävän menettäminen on tosi raskasta. Siitä kuitenkin selviää, varsinkin, jos on muita eläimiä siinä ympärillä! Voimia!

Sari. kirjoitti...

Otan osaa, varmasti on suuri suru ja valtava kaipuu, kun eläinystävä on poissa ♥

Eikä haittaa, vaikka pyykit olisi koneessa monta päivää. Tai että ruokaa ei ole tehty. Täydellisen äidin raamit voi huoletta laajentaa siihen käsitykseen, että eletty elämä on sitä täydellistä äitiyttä :) Eikös vain :)


Heli kirjoitti...

Voih, osanottoni!! On raskasta menettää rakas eläin, oli se sitten pieni kainaloinen taikka isompi kaveri. Jaksuja!!

Ja juu, arki on yhtä sotkua ja sekasortoa.. tosin minä olen sitäkin kuvaillut blogiini.. koska se on ainakin meillä aika paljon tavanomaisempi tila kuin siisteys!!

Hanna-Maria kirjoitti...

Kovaa hommaa on perheenäitiyden ja työelämän yhtälö. Minä otin pienen tauon työelämästä irtisanoutumalla hetken mielijohteesta ja nyt on hetki aikaa miettiä, mitä sitä isona alkaisi tekemään. Muutama suunnitelma on jo muhiutumassa..

illusiah kirjoitti...

Hei
Sulle on tunnustus mun blogissa! Käytkö hakemassa kun en saa lähetettyä eteenpäin.

eikku kirjoitti...

Voimia sinne!! Kovasta urakasta olet selvinnyt.

Jätin sulle tunnustuksen blogiini, käy kurkkaamassa. :)

Nina kirjoitti...

Meillä siivottiin sotkut lumikolalla tänä kesänä =(. Työt vähän painoivat päälle. Dontwori!
Selasin kuviasi pitkään. Mielettömän kaunista! Ja etenkin kiinnitin huomiota mattoihin. Ihania. Eiks niin et kaikki on kirppikseltä,,,kääk.

Minna kirjoitti...

Jaksamista!
Jätin tunnustuksen blogiini, käyppä kurkkaamas:=)

Minttu kirjoitti...

Jaksamista sinne.

Tuo kuva on ihanan kodikas ja lämmin tunnelmaltaan. Annoin sinulle omassa blogissani sellaisen "tunnustuksen" kera pienien perusteluiden. Olen kovin tykästynyt tähän sinun blogiisi nääs :)

Sivina kirjoitti...

Blogissani on haaste sinulle =)