lauantai 14. huhtikuuta 2012

Lapsia talossa -

Vanhin 6 ja nuorin 3.

Voitte arvata että vauhtia ja vaaratilanteita piisaa. Monellehan tämä on arkipäivää että lapsia on monta. Miulla tää vaatis hieman treenausta. Liian monta liikkuvaa osaa, liikaa melua, ja ja... Onneksi vieraat lapset on senverran tuttuja että tietävät että täällä asuu tiukkis täti joka osaa kyllä komentaa tarpeen tullen.

Oon tätä harjotellu senverran että tiiän sen että tilannetta ei saa päästää ryöstäytymään käsistä. Juokseminen sisätiloissa, kiellettyihin paikkoihin meneminen, hilluminen, riitely sekä kinastelu on pyrittävä estämään siinnämäärin että tilanne kestää miun räpylöissä. Kokemusta on nimittäin siitä kun tuo lauma yliväsyneenä juoksee, huutaa ja tappelee ja kääntää siinnä sivussa koko talon ylösalaisin. Ja sitä mie en tänään halua.

Tylsä ja tiukkis täti on myös eliminoinut käytöstä kaikki olohuoneen potentiaaliset majanrakennustarpeet. Vain lastenhuoneessa on sallittua rakentaa majoja.

En voi kehua itteeni kaikista kivoimmaksi ja lapsirakkaimmaksi ihmiseksi -
omiani rakastan, muut menettelee pieninä annoksina ;)

Kohta yritän muiluttaa tuon porukan kuravehkeisiin ja suunnata ulos ja tallille. Mummi lupasi ruokkia meidät nakkikeitolla, ja ehkä kaitsea katrastani senhetken että saan tallityöt tehtyä.

Kyllä mie selviän - ja viihdytän itseäni lapsien huumorilla jota tuonikäisistä irtoaa ihan kiitettävästi.
(Onni on kuningas koska Onni on poika, ja Maisa on kuningatar koska Maisa on tyttö. Ja kuningatar määrää koska se on nainen! )


Ps. Myyrälle kiitos pienestä blogihetkestä






keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Päivän piristys


Jos äitillä on ollu pientä kevänahkeutta, niin onneksi tällä äitillä on ihanan topakka eskarilainen.

Tänään koulusta kotiutuessaan sanoi että haluaa paistaa piirakoita.
Eikä miulla ollut tosiaankaan mitään sitä vastaan.
 Hyvin hoitui homma,
nostin vaan kuuman pellin pois uunista kun tuli ilmoitus että ovat valmiita.

Äiti unohti myös laittaa pääsiäisruohot ajoissa itämään - tähänkin tuli pelastus.
Maisa oli koulussa tehnyt hienon ruohokopan, joka pääsi kunniapaikalle keittiöön.

Ja lisäksi äitille oli piirretty hieno pääsiäispiirrustus.

Aika ihana tyttö miulla :)


Ankka on taas päässyt poseeraushommiin, kuvan peiton lisään huutonettiin
Ihanan muotisinappinen silkkitäkki - ylimääräisenä meillä.




tiistai 3. huhtikuuta 2012

Törkyä

Tässä kotona pyöriskellessä on taas tullu kateltua näitä nurkkia - kaappeja ja laatikoita - aittoja ja varastoja. Ei kannattais, kun ahistuu siitä kaikesta ylimääräisestä rojusta mitä ihmiselle kertyy. Ihan kaikkee kamalaa ja kamalan ihanaa on ylimääräisenä lojumassa. Ehkä tätäkin vielä tarviin, ja tääkin on varmasti joskus tosi hyödyllinen... Niin varmaan!
Ikinä ei tuu tarviimaan, kun ei luultavasti edes muista kyseisen tavaran olemassaoloa.

Meinasinkin laittaa pääsiäiseksi kokon pellolle, voin polttaa kaikkia poltettaviksi soveltuvia rojuja ja karkoittaa jotain pahoja henkiä - vai mikä niiden pääsiäiskokkojen tarkoituksena olikaan? Vanhoja lehtiä, rikkinäisiä vaatteita ja kenkiä, jne käyttökelvotonta ja palavaa. 

Oon huono myymään mitään kirpparilla pois, ennemmin tulee annettua, tai vietyä Konttiin kierrätykseen. Huutonetissä oon myyny joitakin yksittäisiä, sinne laitoin nyttenkin jotain kivempia juttuja, kuten alimmaisen kuvan peiton. Noita peittojakin on meillä ihan kauheesti, inhottaa ihan kun ovat kaikki omalla tavallaan tosi sieviä, mutta eihän niitä käytössä tarvii yli kymmentä olla..

No, pikkuhiljaa - helpottaa ihanasti kun aina saa yhden paikan siivottua ja lajiteltua tavarat.

Voi kun omaisi semmoisen minimalistin mielen, mutta siihen en pysty.






 



sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Huono.

Normipostausta yritin tähän väliin kirjottaa, kun on nyt monta tullut noista tuotteista.

Huonosti vaan lähtee nyt tästä tukasta irti mitään järkevää. Ajatukset karkaa, ja niin johdonmukaisesta blogikirjoituksesta ei tullutkaan yhtään mitään. Joukko tosi sekalaisia kuvia keittiön kirpparivaa'asta (miten se kirjotetaan?!) - Oivan tipuntappokuviin. Tosi johdonmukaista.

Pitkästä aikaa taas kotioloissa, ja tuntuu että tänne tukehtuu. Tykkään olla kotona, ja tyttöjen kanssa, mutta jotenkin veltostuttaa tää arki. Sain kesäksi läheiseltä puutarhalta oman alan hommia ja kovasti oottelenkin niiden alkamista. Ehkä tää taas tästä polkasee käyntiin. Puolessa vuodessa ehti hyvin tottua koulupäivien rytmiin ja nyt on ihan orpoa.

No, tässä on nyt nää kuvat, koitan keksiä enskerraks jotain järkevämpää.

Tähänaikaa olis ehkä suositeltavampaa olla vaakatasossa peiton alla, eikä yrittää
väkisin kirjottaa tyhjästä päästä olematonta juttua.

Tulipahan kirjotettua kumminkin.

Tää on oikeesti huono!