tiistai 3. huhtikuuta 2012

Törkyä

Tässä kotona pyöriskellessä on taas tullu kateltua näitä nurkkia - kaappeja ja laatikoita - aittoja ja varastoja. Ei kannattais, kun ahistuu siitä kaikesta ylimääräisestä rojusta mitä ihmiselle kertyy. Ihan kaikkee kamalaa ja kamalan ihanaa on ylimääräisenä lojumassa. Ehkä tätäkin vielä tarviin, ja tääkin on varmasti joskus tosi hyödyllinen... Niin varmaan!
Ikinä ei tuu tarviimaan, kun ei luultavasti edes muista kyseisen tavaran olemassaoloa.

Meinasinkin laittaa pääsiäiseksi kokon pellolle, voin polttaa kaikkia poltettaviksi soveltuvia rojuja ja karkoittaa jotain pahoja henkiä - vai mikä niiden pääsiäiskokkojen tarkoituksena olikaan? Vanhoja lehtiä, rikkinäisiä vaatteita ja kenkiä, jne käyttökelvotonta ja palavaa. 

Oon huono myymään mitään kirpparilla pois, ennemmin tulee annettua, tai vietyä Konttiin kierrätykseen. Huutonetissä oon myyny joitakin yksittäisiä, sinne laitoin nyttenkin jotain kivempia juttuja, kuten alimmaisen kuvan peiton. Noita peittojakin on meillä ihan kauheesti, inhottaa ihan kun ovat kaikki omalla tavallaan tosi sieviä, mutta eihän niitä käytössä tarvii yli kymmentä olla..

No, pikkuhiljaa - helpottaa ihanasti kun aina saa yhden paikan siivottua ja lajiteltua tavarat.

Voi kun omaisi semmoisen minimalistin mielen, mutta siihen en pysty.






 



13 kommenttia:

Eliisa kirjoitti...

Mulle tuli heti niin hyvä mieli, että jossakin on myös joku tuskainen tavaroitten kanssa :) Etten ole ihan yksin tän kummallisen josjoskustarvis-mielen kanssa. Luulen, että suurin helpotus ihmiselle on kun luopuu kaikesta turhasta ja ylimääräisestä. Itse ajattelin, että yksi vanha kaappi ja sinne piiloon kaikki tarpeelliset kirjat - ja loput vaan pois pois... Löytyis vaan se just oman maun mukainen kaappi :) Hienoja kuvia sulla taas!

KoivukujanRiikka kirjoitti...

Muuta kyllä sitten harmittaa, kun on laittanut jonku tavaran pois ja sitten vuosien päästä hoksaa että nyt sitä ois tarvinnu !
Oispa semmonen loppumaton varasto, mihin vois tavarat kutistaa odottelemaan sitä josvaikka joskus-aikaa ;)

Pikku-Pihlajan Merja kirjoitti...

Sepä siinä onkin vaikeeta - pelkää että joskus harmittaa että on jotain heittänyt tai pistänyt pois.

Mutta sitten kun miettii niin miulla ei ainakaan tuu mieleen mitään mikä olis jälkeenpäin harmittanut, muistaa vaan helpotuksen kun on saaut aikaiseksi luopua :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi, ja minä taas haaveilen että kunpa löytäisin jostain ihania vanhoja juttuja. Niinkuin vaikka puisia lankarullia:) Kirppiksiltä niitä ei löydy meidän suunnalta ainakaan, pitäisi varmaan päästä jonkun aittaan/navettaan vieraisille.
Kuvissa ja koko blogissa on ihana tunnelma, juuri sitä mitä meillekin kaipaisin.
-Nina-

Marika kirjoitti...

Samanlaisten ajatusten kanssa tulee painittua vähän väliä. Ahistaa tavarapaljous, nykypäivän kulutus... itse kuitenkin syyllistyy silti tavaroiden hankintaan vähän väliä. Kaikenlaista tulee hamstrattua, jos joskus tarvii mentaliteetilla. Jos en oo jotakin tavaraa, vaatetta tarvinnut muutamaan vuoteen, niin eiköhän joutais pois? Välil tulee oikee sellasia puhteja, et on pakko pistää tavaroita pois, sit on vähän aikaa kevyempi mieli. Ison talon ongelma ei todellakaan ole säilytyspaikkojen puute vaan niiden runsaus. Olethan muuten saanut suoritukseni unikavereista tilillesi?

Pikku-Pihlajan Merja kirjoitti...

Osuvasti sanottu että ongelma ei oo säilytyspaikkojen puute vaan se että niitä on liikaa... :D Ja varsinkin kun ne reilut säilytystilat alkaa uhkaavasti täyttyä. Marika - Eilen on lähtenyt paketti siullepäin, toivottavasti tulee ehjänä perille :)

Anonyymi kirjoitti...

Mie voin ottaa siu rojut meille pyörimään ;) Hehe.. Ja tuo peitto, jos ostaisin sen pois kuleksimasta? ;D

- Jonna

Penni ja Lilli kirjoitti...

Samat on ongelmat. Ihana Totoromusa. Meidän lasten suosikkileffoja.

Anonyymi kirjoitti...

Voi että sait kyllä minullekki niin hyvän mielen, että on joku muuki romun kerääjä! Meilläki paikat pursuaa tavaraa, ja aina aattelen just noin ettei raaski hävittää, JOS joskus sattuu tarvii... aaarrgghh.. Oon aayellu et tarttisin tänne jonku ulkopuolisen joka hävittäis kaikki ylimääräset! Ite kun alan niitä muka perkaa, niin aina ihan miniosa päätyy roskiin tai myyntiin ja suurin osa jää kuitenkin oottelemaan, JOSjoskusTarvii.. :O
Joskus kyllä löytääkin kätköistä jotain löytöjä ja huokaa helpotuksesta etten tätä oo hävittäny, mut ei tän tavarapaljouden keskellä kyllä koskaan oo tullu eteen tilannetta että olis kaivannu jotain hävittämäänsä!

Itekkin aattelin nyt kaiken mahollisen mitä ei tarvi eikä kehtaa myydä - polttaa pääsiäiskokossa. Saas nyt nähä sitten kuin iso/pieni kokko meille lopulta tulee.. :O

-Tarija-

Sesse kirjoitti...

Sama täällä, oon ollu suorastaan ahdistunut tän tavara paljouden keskellä ja keittiö remontin keskellä...hoh-hoijaa. Sitä on kyllä niin huono heittämään tavaraa pois ja kun kirppikset on niin ihania kierrellä :)

Aikatherine kirjoitti...

älä vain polta noin kaunista peittoa, jos ei muuta oo käyttöä, niin kirkon ulkomaanapu ottaa vastaan nimenomaan kaikkea lämpöistä peittoa pakolaisleireille ja muihin kriisi paikkoihin-

Peppi kirjoitti...

Täällä myös paikat pursuilee ja kuitenkin tarttuu jotain uuttakin aina mukaan. Mitään ei uskaltais heittää pois, kun kuitenkin joskus tulee the"idea" ja tarvitsisi. Useammin kuin kerran olen myös katunut ja kaivannut niitä pois heitettyjä juttuja.

Pikku-Pihlajan Merja kirjoitti...

Ei oo tosiaan tarkotus heittää menemään tai polttaa käyttökelpoisia juttuja :) Miulla vaan tuppaa kertymään kaikkea muutakin nurkkiin pyörimään, ns. käyttökelvotonta. Lasten rikkinäisiä lelujakin tulee säilytettyä, jos vaikka joskun liimais tai korjais...? ;) Kyllähän sitä on joskus tullut korjattuakin, ja otettu hyötykäyttöön joku rikkinäinen esine. (rikkinäiseen punapilkulliseen saappaaseen istutin samettiruusuja kesällä ;) Muuten meillä menee kaikki hajonneet kengät ja saappaat sikalaan possujen leluiksi.