kun pääsi taas aikaa vierähtämään! En jaksa selitellä mitenkään, oon vaan ollu saamaton, kuten kaikkien muittenkin hommien suhteen jotka täytyy tehdä SISÄLLÄ. :)
Veranna on todettu oivalliseksi taimien kasvatuspaikaksi, valoa ja lämpöä sopivassa suhteessa. Tanakoita ja hyvinvoivia taimia . Pelargoniat siirtyi kanssa yläkerrasta verannan lämpöön paistattelemaan. Kukkivatkin jo kovasti. Kesäilme muuttuu tässä tilassa joka kesä, nyt on kierroksessa raikas punavalkoinen lookki.
Punapilkullisesta vahakankaasta piti tulla grillipaikalle puupölleistä askarreltuja kärpässienipenkkejä, mutta se jäi nyt toistaiseksi toteuttamatta. Ehkä vielä tänäkesänä ehdin paneutua asiaan. Ja muutenkin voisin ottaa kuvia uudesta grillaus/nuotiopaikasta. Se on ollu huippusuosittu, melkein joka ilta ollaan istuskeltu paistamassa makkaraa tai muuten vaan tulen ääressä.
Onneksi kangasta oli senverran iso pala että se riitti verannan pöydälle liinaksi. Kangas on ostettu Livinkistä.
Niin, että verannalla on nyt sitten pöytä ja lipasto on viety muihin tehtäviin. Sama pöytä joka oli hetki sitten meillä keittiössä. Oon aina haaveillu että olis ihana juoda kesisin päiväkahvit verannalla, niinkuin ennenvanhaan ihmiset tekivät. Kunhan saan ulkoistettua nuo miun taimet, jotka valtaa nyt koko pöydän, niin sitten on heti testattava miltä se sumppi maistuu verannalla juotuna :)
No mitäs sitten keittiössä pöytänä, jos keittiönpöytä on verannalla?
Se on se oranssi ihanuus - jonka varmasti vanhimmat lukijat muistaa. Se joka vietti yhden kesän ulkona
pirtsakan tuolirykelmän ympäröimänä :D Suttasin sen valkoiseksi ja raahasin keittiöön. Kesä ulkona oli saanut pinnan halkeamaan ja reunat tummumaan. Ja sillähän kerää vaan lisäpisteitä, kun on kyseessä meidän pöytä... Niin, ja se verannan lipasto on nyt myös keittiössä.
Muutoin kaikki on suhtkoht ennallaan, paitsi että tämä pieni (sanat-ei-riitä-kuvaamaan - kuinka ihana se onkaan) ihana IHANA karvamytty hörökorva muutti meille.
Äitienpäivälahjaksi.
Oon oottanu niin kauan tuota pentua, kuvitellut minkälainen se olisi, onkohan se jo syntynyt - haaveillut.
Ja nyt se on siinä.
Täydellisine sinisine silmineen ja neulanterävine kynsineen. Tuntui että pakahdun kun sain sen syliin, ja silmät kostuivat väkisin vaikka en mikään herkkis ookkaan :) Näen siinä paljon Joonaa, samaa rotua kun ovat. Jännityksellä katsotaan minkälainen persoona hänestä kasvaa.
Nyt jo niin rakas Oiva
(Oivariini, Margariini, Oippa, Oivastus-Aivastus, Oikku... ;)
Ihanaa äitienpäivää kaikille Äideille, nautitaan päivästämme!
