maanantai 3. marraskuuta 2008

Jotain muuta välillä


Pitkästä aikaa pääsin taas heposhommiin, kun lähdettiin lenkille suomenhevostammani kanssa. Lapset menivät päikkäreille mummille ja mie kerkesin käydä reilun tunnin ajelemassa. Yleensä meillä mies hoitaa nuo ajohommat ja muutenkin tallityöt ovat hänen kontollaan. Tyttöjen kanssa autellaan kun pystytään ja mie käyn joskus harvoin ajamassa. Ennen lapsia hevosten valmennus kuului jokapäiväiseen ohjelmaan ja toivon että pian taas pääsen paremmin osallistumaan tallitöihin kun lapset vähän kasvaa. Mukavaa hommaa, nautin taas täysillä omasta rauhasta, pitkästä ajolenkistä ja loistavasta ulkoilmasta!
Edessä vinksu turrikkaturkki ja taustalla karsinastaan kurkkii Juju.

Kärrit vielä perään ja menoksi...

Kotiinpäin jo tulossa... Tallikaveri Tuutsie kattelee tarhassa ja meijän ihana keltainen koti tönöttää vasemmalla.

Kerkesin räpätä vauhdissa ihmeen selvän kuvan aitan päädyssä pyörivästä hevosviiristä.

Sitten vielä pestiin kurat pois kintuista...

pantiin punainen nuttu niskaan ja kurpastiin naamariin ämpärillinen lämmintä melassivettä.

Mukavaa oli, kiitos kyydistä Vinksu!

18 kommenttia:

Meke kirjoitti...

Ihanat on hepot ja tuntui niinkuin olisin itsekkin ko. retken tehnyt. Hyvät kuvatkin. Kiitos postauksestasi ja öitä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mukavasta postauksesta =)

Karita

"Kantriina" kirjoitti...

Olipas hauskaa olla mukana hepparetkellä :) Ihania ovat hevosesi ja kauniita kuvia olet onnistunut heistä tallentamaan.

Kiitän myös postauksestasi... niin tästä kuin edellisistäkin. Upeita juttuja saat käsilläsi aikaiseksi!

Hyvää yötä!

Peikonlehti kirjoitti...

Oi oi oi mitä kuvia! Itsekin "kerran hevosihminen -aina hevosihminen" -ihmisenä jaksan aina innostua kovasti kun jossakin näkyy vain vilauskin hevosta =)

Sarai kirjoitti...

Ekoja kertoja käymässä.
Ihania käsitöitä ja kädentaitoa sulla täällä, sekä myös suloisia hevosia :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, kiitos tästä hevosaiheisesta jutusta! Suokkiturrit on vaan jotenkin niin sympaattisia otuksia. Montako teillä niitä majailee ja ovat ihan omassa tallissa vaiko jossain vuokralla? t. utelias

Mari kirjoitti...

Oi kuinka ihana blogi sinulla on! Pitkän tovin vietin kauniiden käsitöidesi parissa. Tästä eteenpäin palaan usein katsomaan mitä ihanaa vielä keksit.

Teke kirjoitti...

Ihana Vinksu!
Olis kiva tulla joku päivä sillein käymään et Onnikin pääsis vaikka hepan kyytiin. Jos kummisetä vaikka ajaa.

~Maria~ kirjoitti...

On teillä melkoinen paikka ja puitteet! Ja komeita heppoja. :)

Pikku-Pihlajan Merja kirjoitti...

Moikka taasen!

Kiva kun teitä on käyny, ja muutama hevosihminenkin! :)

Heppoja meillä on omia yheksän. Kaikki on suomenhevosia, plus kolme vierasta valmennuksessa, joista yksi on lämminverinen. Kaksi omista, tamma ja viimekesäinen varsa ovat muualla pidossa, kaikki muut on tässä kotitallissa. Onhan noita aika lauma... Niin ja ravihevosia ovat kaikki, vaikka muutamalla on ohessa myös ratsastettu. Lähinnä siks, kun miun tekee mieli välillä ratsastamaan :)

Terhi- Tulkaa jokupäivä, eiköhän se kumpsasetä ota Onnin kyytii jos uskaltaa mennä ;)

kotiäiti kirjoitti...

Ai kun ihania nuo hevoset! Niin hienoja kuvia olet onnistunut saamaan kärryajelulta että ihan kuin itsekin olisin pienen kärryajelun käynyt..Mutta nyt hellan edusta taas kutsuu siihen jokapäiväiseen ruuanlaittopuuhaan :) Iloista viikkoa sinulle!

tinttarus kirjoitti...

Voi että miten on ihanaa! Täällä meilläpäin on useita "tiloja" joilla on omia heppoja ja onpa pari tallia, joissa ihan ratsastustuntejakin annetaan. Meillä on vaan tuo karvaturri :) Mutta noiden sinun kuvien myötä oli hiukan kuin olisi ollut kyydissä itsekin, joten KIITOS!! Mukavaa illanjatkoa sinulle ! ...ja hepoille terveisiä....näkkärinpalasen antaisin, jos voisin :)

Mari kirjoitti...

Voi miten tulee nuoruus mieleen;) Hepat oli niin suuri rakkaus, jonka allergia pilasi...

Maissi kirjoitti...

Jotain kautta blogiisi tupsahtaneena ihailin täällä kaikkea kaunista! Tulen toistekin, ihan varmasti jo pian :´)

Hanna-Maria kirjoitti...

Vautsi, ihka oikea heponen :) Minä olen aina haaveillut hevoskyydistä joulukirkkoon. Oletteko te koskaan päryytellyt kirkon pihaan polleasti pollen kyydillä?

mimosamamma kirjoitti...

Oikein mukavaa "muuta välillä":) Upeat hepat, vaikka pikkuisen pelkäänkin heppoja niin ihailen kuitenkin tuollaista luontokappaletta. Veljeni tytär opettaa ratsastusta ja olen useammankin kerran käynyt haistelemassa tallin hajua. Kerran jopa uskaltauduin nousemaan satulaan (tulin kyllä aika äkkiä sieltä myös alas, oli niiin iso hevonen:)

Oikein mukavia hevosteluhetkiä!

Pikku-Pihlajan Merja kirjoitti...

Ei olla hevoskyydillä kirkkoon menty, mutta tahvana-ajot tapaninpäivänä on kyllä ollu perinteenä. Lapset tykkää ja ihan mielissäänhän nuo aikuisetkin kyydissä nököttää. Reellä tietysti, ja paljon vällyjä lämmikkeenä. Välillä on ollu niin paljon kyydittäviä että on pitäny vaihtaa hevosta että jaksaa vetää... :)

Kiitos kaikille kommenteista!

Jaana kirjoitti...

Hei vaan!

Yritin laittaa sinulle epätoivoisesti meiliä jo pariin otteeseen, mutta epäonnistuin?!

Viitsisitkö laittaa vielä osoitteesi vaikka tämän postauksen kommentiksi tai minulle blogistani löytyvään sähköpostiin?

Ihastuksesta edelleen mykkänä
Jonna :)