torstai 5. helmikuuta 2009

Ei tapahdu mitään ja kumminkin niin paljon...

Jospa kirjoittaisin hieman muitakin kuulumisia... Nyt se talven lamaannus on kai sitten tullut. Tuntuu ettei oikeen tapahdu mitään raportoitavaa. Samaa kuin ennenkin, tallitöitä, ompeluja, kotitöitä, lapsia... Kaikki päivät menee samalla kaavalla.



Onneksi päästään kuukauden päästä laskettelureissulle lappiin viikoksi. En mikään himolaskettelija oo, mutta ihan lomailun kannalta on ihana lähtee. Tuttavapariskunnan kanssa lähetään, tytöt jää mummin luokse. Siellä aion syödä hyvin ja nukkua paljon. Ja ehkäpä vetästä semmoset piristävät lärvit joku ilta... Nyt tuntuu että tekisi enemmän kuin hyvää :D


Tuntuu että noihin kersoihinkin palaa hermo taas tosi herkästi. Millalla on joku uhma kausi ja tekee pahojaan oikeen urakalla. Syö kissanruokia salaa, kaatoi makaroonikattilaan sokeria ja maitoa... Hämmenteli sitä sitten kuin Sukula konsanaan kun mie tulin paikalle. Hemmetti! Vaatteet otetaan pois päältä tuhat kertaa päivässä ja mallaillaan kaapista uusia kuteita. "EN, EIPÄS, EIKÄ, EI! " Noilla sanoilla aloitetaan suurin osa lauseista. Tapellaan, tönitään, raavitaan ja Maisa kiroilee... Keltä lie oppinut.



Joo, että semmottis kuuluu tänne meille. Eli ihan tavallista samaa :) Eiköhän oo ihan tuttua toimintaa kaikille pieniä lapsia omaaville. Koitetaan kestää, vanhana kaikki kuitenkin huokailee "kun ne lapset on niin vähän aikaa pieniä..." :D
Tässä vielä kuvia viimeaikojen ompluista, liekö lähestyvällä ystispäivällä osaa asiaan, että on aika sydänpainotteista...



31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mie taisin just lukea omaa tulevaisuuttani....... :D
Otathan kuitenkin ne pikkutermiitit huomenna tänne mukaan juhlimaan! T. JohannaK

pikku-pihlaja kirjoitti...

Hehee, varaudu pahimpaan! :D Joo, tarkoitus olisi ottaa tytöt mukaan, saa sitten juoda kahvia rauhassa... Onneks teillä on se myyrä filmi!

Krisse /Vaarala kirjoitti...

elämä on ..toisinaan tuollaistakin..:-))

olet taas tehnyt niin upeita ompeluksia....

Antzu kirjoitti...

Ei meidän lapset koskaan tuollasii....

HEH, ja uskoo ken tahtoo :D:D

Jaksuja!!!! Meillä kans menossa tuollasta vaatteiden kanssa vatkaamista. Ja nää itse asiassa ovat aina sisällä vain alushousut/vaipat päällä, olen jo luovuttanut siinä asiassa ;)

Lennu kirjoitti...

Jos sinusta tuntuukin siltä, että mitään ei tapahdu kuin yhtä ja samaa, niin minun mieleni ainakin sait iloiseksi postauksellasi, se oli niin hauskasti kerrottu, vai että kissanruokaa... purkit vaan pöytään seuraavalla lounaalla hih! Ja ne lärvit olisi ihan jeees juttu. Mulla on jo aikuiset pojat enkä sorru sanomaan mitään ajasta. Silloin kun se jurppii niin ei siinä ajan ajattelu auta vaan se on tässä ja nyt tilanne. Hauskaa matkaa, ota kuule lärvit, pientä puuttausta itselle.

Lennu kirjoitti...

Vielä jäi sanomatta, että ihailen noita sun töitä, jaksat niitäkin tehdä noin paljon. Ihania ovat.

Nina kirjoitti...

Minä olen siinä vaiheessa elämääni, että huokailen sen ajan perään, kun lapset olivat pieniä. Niin se aika vain muuttaa ajatuksia. Ja tottahan se on, että ns. ruuhkavuosina elämme sitä elämän värikylläisintä aikaa.

Koitahan jaksella, loma jo häämöttää näköpiirissä ja kevät raikastaa mieltä.

Jälleen kauniita kuvia ihanista käsitöistäsi!:)

*Katinkainen* kirjoitti...

Tuo alimminen sydän on niin niin niin ihqu!!<3<3<3
Teetkö niitä myyntiin asti!?
Tuollaisen voisin ostaa vaikka omakseni!!!
Kyseleepi eräs sydänhöppänä!!!

Ja etteikö meillä sydämiä olisi....tosin ei noin ihastuttavalla tekstillä!!!
Jos teet myyntiin asti,niin laitako minulle sähköistä postia:
suljettusuukoin(at)gmail.com

miiah_ kirjoitti...

Ihania ompeluita!!!! Onneksi on loma tiedossa, varmasti piristää :) t. kateellinen, jolla oli viikko kesälomaa eikä seuraavasta kesälomasta tietoakaan vielä..

PrinsessaTrio kirjoitti...

Meillä ihan samaa settiä lasten kanssa ; ) Kolme tyttöä pitää vauhdissa mukana... Onneksi ensi viikolla pääsen pariksi päiväksi töihin "lepäämään"... Jaksamisia ;)

Anis kirjoitti...

Hei vain.
Aina ei todellakaan lämmitä se kommentti, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa.
Ja varsinkin yövalvomisten kanssa kun on itse jo ihan zombie. Meillä ei neidillä onneksi isompaa uhmaa ole, taitaa tulla lehmänhermot niin kuin äidillä mutta kohta alkaa pikkukakkosen kanssa uudelleen tuo yörumba...
Olen tainnut aikaisemminkin kysyä, että teetkö nuo tekstit jollain neulontakoneella? Todella ihania ovat.

Hanna-Maria kirjoitti...

Kuulostaa tutulta etenkin tuo vaatteiden vaihtaminen noin tuhat kertaa päivässa. Ja vaatekaappi on sitten sen näköinen..

Hermojen kiristely on tuttua puuhaa, kunpa oppisin joskus laskemaan kymmeneen, ennen kuin latasen ne hirveimmät saundit suustani ulos!!

Iloitaan tosiaan, kun lapset ovat vielä pieniä :)

Ompeluksesi ovat taas niin kauniita :)

pikku-pihlaja kirjoitti...

Kiitoksia ihanaiset sielunveljeni lohduttavista sanoistanne! :)

Krisse- Elämä tosiaan on! :D Kohta jo nauretaan ja muistellaan lämmöllä noita kommelluksia.

Antzu- Joo, helpompaa on kun antaa olla alasti, jääpähän semmonen turha pukeminen pois... Voi vaan ITSE laittaa kaapista kauneimmat hellereleet niskaan :D

Lennu- Ihana kuulla että miun tuskainen vuodatus piristi! :D Ja totisesti aion ne lärvit vetästä!

Nina- Niinhän se on että pitäisi tästä ajasta ottaa kaikki positiivinen irti. Niin monen kuullut sanovan että on elämän parasta aikaa kun lapset ovat pieniä. Kiitos ompelukehuista!

Katinkainen- Myynnissä ovat kaikki sytämet, täällä kanssa yksi sydänhullu ja hukkuisin noihin viikossa jos en myisi pois. Laitan siulle tänään sähköpostia heti kun ehdin! Kiitos kehuista! *punastelee*

Miiah- Kyllä sen loman odottelu kummasti antaa puhtia! Siulle jaksamisia seuraavan loman odottamisen odottamiseen :) Kiitos kehuista!

Prinsessa Trio- Miekii oon pohtinu välillä, että töissä olo saattas olla huilaamista tän hullunmyllyn keskellä... Onneks on niitä rauhallisempiakin päiviä kuin eilinen :)

Anis- meillä nuo tytöt onneksi nukkuvat tosihyvin. Nyt siirrettiin samaan huoneeseen ja ajattelin että tulee ongelmia, mutta nukkuvat samassa vähintään yhtä hyvin kuin omissaan. Onneksi. Väsyneenä saattas tuo pinna olla vielä asteen verran kireemmällä... :D Tekstit oon painanut kankaalle.

Hanna-Maria- Joo, vaatekaappi on AIVAN kammottavassa kunnossa. Sama kun laittaisi puhtaat vaatteet narulta läjään vaatekaapin eteen, niin siitä saisi sitten sovitella... Sitten kun mie oon vielä räyhänny, että sieltä ei saa ottaa vaatteita, niin hätäpäissään ne sitten tunkee niitä nurinpäin olevia kolttuja takas sinne hyllyille. Hohhoijaa! Ja sama meininki täällä että äidin olisi tosiaankin hyvä oppia laskemaan kymmeneen. :D

kotiäiti kirjoitti...

Kauniita nuo sun ompelukset.. Kunhan tässä itsekin pääsee oikein ajan kanssa kangaskauppaan niin jospa sitä ompelisi jotain nuiden sun töiden innoittamana. :) täällä on tyttö sairastellut, joten pitää nyt nauttia siitä kun se on taas terveenä ja tekee ilkeyksiä ;)

olivieno kirjoitti...

Hauska postaus! Meillä ei sentään kissanruokaa syödä vaikka nuorimmainen sellaista päiväkodissa selvittääkin. Hymy tuli kun luin noista lärveistä. Jaksamista arjen keskelle!

Anonyymi kirjoitti...

käytätkö noissa kirjoituksissa semmosia siirtopapereita ( mikä niitten nimi ikinä onkaan) mihin tulostetaan ja sitten silitetään? todella kauniita!

heini kirjoitti...

Hei!! Pakko kysäistä edelliseen postaukseen liittyen, että asutko kaukanakin Puumalasta?? Itse olen nimittäin ihanasta rakkaasta Puumalasta kotoisin ja siellä lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni asunut <3 <3 <3 :---)) Tuntui niin sydäntä lämmittävältä tuo ihana pieni pala Puumalaa.......... snif. nimim. Nykyinen porilainen x--D

PikkuBertta kirjoitti...

Voi,sellaista se arki lasen kanssa on.Mutta on ne aivan ihania niissä omissa touhuissaan.Ja usko pois:liian nopeasti se lapsuus menee ja kaiholla sitten muistelee lasten touhuja.

Hyvää viikonloppua.

Lennu kirjoitti...

Moikka vielä! Toivon, että piristän päivääsi tällä viestillä, pidän tavastasi kirjoitella ja sinun käsityösi ovat aivan mahtavia. Haluatko hakea blogistani sinulle jotain?!
Terkuin Lennu

piitis kirjoitti...

Heips Pikku-Pihlaja!
Ensivisiitillä olen ja miten ihanan blogin löysin. Kauniita kuvia ja taidokkaita käsitöitä. Mukavasti arjesta kirjoittelua.
Muistan oikein hyvin ajan kun tyttäreni vaihtoi vaatteita. Vaatelaatikot auki repsottaen, ei kun uutta kehiin. Pojat eivät moisesta touhusta välittäneet. Kujeilivat muita juttuja. Pinna kiristyi silloin tällön, täytyy myöntää. Tytär kyllä edelleenkin harrastaa vaatteilua.
Sinulle toivotan mukavaa viikonloppua!
T.Piitis, valkoinen pioni

Rimpsukaisa kirjoitti...

Meillä ei jässikkä vielä edes käy potalla mutta riiviöittää ihan kiitettävästi ja koko ajan on oltava silmät selässä.Helpottavaa kuulla että joku muukin menettää ajoittain hermonsa..Mieti vaan että taas on yksi päivä vähemmän vaatteiden vatkausta jäljellä,joskushan senkin täytyy loppua.Tosin siskoni teki samaa 2v iästä alkaen,kesken ulkoilunkin suttasi kolmipyöräisellä kotiin vaatekaapille vaihtamaan asua ja hänellä kyllä kiinnostus on säilynyt ihan näin aikuisuuden kynnykselle joten jokin osa persoonallisuutta ja kiinnostuksen kohteita kai näkyy jo aika pienenä :)Siulla on muuten aivan ihanaia,taidokkaita käsitöitä!

Sarppa kirjoitti...

Kiva postaus, kerroit asiat niinkuin ne on...

Ja käsityösi on jotain uskomattoman kauniita..

Riikka T kirjoitti...

Minustakin oikein virkistävä postaus. Lapset käy tosiaan välillä hermoon ja se on hyvä sanoa ihan ääneen:-)
Hyvää lomaa( ja pienet lärvit tekee joskus hyvää, varsinkin jos ei tarvitse seuraavana aamuna nousta hoitamaan lapsia:-))

miiah_ kirjoitti...

Kyllä se loma onneksi sieltä joskus tulee! Blogissani olis sulle jotain :)

*Katinkainen* kirjoitti...

Käyhän minunkin taskullani hakemassa haaste,kun ompelustöiltäsi ja muilta tohinoilta kerkiät!!!=O)

Heli kirjoitti...

Hei!

Aivan ovat superihania nuo sinun käsityöt. Ja minuakin tuo tekstien siirtyminen kankaalle kiinnostaisi, joten olisi tosi ihanaa jos voisit valottaa miten ne sinne painetaan? Onko ne siis jotain siirtotekstejä, kun olen nähnyt myös jossain blogissa miten joku oli pöydän pintaankin laittanut jotain tekstejä..??

Minäkin olisin kiinnostunut ostamaan sinulta jotain noita ihania juttuja sitten kun keittiömme joskus pääsee remonttiin.. tai miksei jo nyt, ne ovat kaikki niin tavattoman ihania. Eli miten niitä voisi ostaa? Jostain luin että myyt huutonetissä, mutta en todella tajua siitä systeemistä yhtään mitään..

Lapsista vielä; omani ovat 7,10, 12 ja 14v ja nyt tuntuu jo, että voi sitä ihanaa vauva- ja pikkulapsiaikaa.. vaikka todellakaan silloin se ei ollut niin herkkua! Joten; vedä ne lärvit ja sitten taas jaksat hetken!

Kaikkea hyvää sinulle!

Minna kirjoitti...

Hei!
Ihailen kovasti käsitöitäsi!
Meillä lapset 7v ja 10v. ja täytyy sanoa että ihana kun ovat jo isompia.Muistan vielä kun olivat pieniä, omaa aikaa ei kyllä riittänyt mihinkään.Miten sinulla jää aikaa vielä noihin töihisi?

elina kirjoitti...

Kuulostaa ihan lapsiperheen elämältä.
Minulla on sitä aikaa ikävä, vaikka totuuden sanoakseni jaksaisin varmaan tunnin, korkeintaan. Onneksi pääset välillä lomalle ja joskus ompelustesi pariin. Ne ovat taas upeita.
Jaksamisia.

Anonyymi kirjoitti...

Meidänkin Oliver 3,5 v. on varsinainen vastarannankiiski. Kun pyydän tai pyydän vähän kovemmin: "muttakun, eikun, kylläpäs jne.". Ennen joulua kiroilua yritettiin lopettaa uhkailemalla "kerrotaan joulupukille". Joulun jälkeen on pitänyt kiristää karkkipäivän menetyksellä yms.

Blogiasi on kiva seurata. Taina

Terhi kirjoitti...

Onneksi kohta on tiistai ja siskosten virkistäytymispäivä ;)

*Katinkainen* kirjoitti...

Heissan Meke!!!
Kävisitkö hakemassa hienon pytingin taskultani!!!=O)