torstai 2. huhtikuuta 2009

Surua



Harmaaturkki, karvalurkki
hopeatassu, naama niin hassu.


Pieni sydän puhdasta kultaa.


Sai siivet selkään tuo karvatassu,
nyt pilveltä kurkkii, naama niin hassu.


Ikävämme on suuri.

41 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

voi ei,perheen lemmikki on poissa.Otan osaa.
T:B

melkoelli kirjoitti...

Voi kuinka surullista.
En osaa sanoa edes mitään lohdullista... =(

tiiu kirjoitti...

Niin kaunis runo, että varmaan on monta ihanaa muistoa. Sipaisua kissan tassun.

Antzu kirjoitti...

Eikä??? :'(

Otan osaa.

Hantta kirjoitti...

Otan osaa, lemmikin menetys ei ole kivaa :(

Nillinka kirjoitti...

Voih...Jaksamista surun keskellä<3

Anis kirjoitti...

Voi..jaksamista teille...

Heinähattu kirjoitti...

Voi nyyh.. Halauksia.

Nina kirjoitti...

Surullista on...
Osanottoni ja jaksamista koko perheelle.

heini kirjoitti...

Voi että :'(! Oikein palan tunne tuli kurkkuun... Oma koiraseni on pian 14 vuotta ja syöpäpotilas, joten ehkä siksikin herkistyin näin. <3 Mihin pieni söpöliini menehtyi? Oliko hän jo iäkäs? VOIMIA!!

Mimmi kirjoitti...

Voi eiiiih!! ihan itku tuli kun luin runon! Rakas lemmikkinne on nyt poissa, ei sitä osaa käsittää, se sattuu aina yhtä paljon:(
Voimia teille kaikille ja halaus surun keskelle!!!!!
Harmaaturkki eli varmasti ihanan ja auvoisan elämän teidän kanssa<3<3<3

Anni kirjoitti...

Lemmikin menettäminen on tosiaan yllättävänkin iso suru. Toivonkin voimia teille.

Meiltä lähti viime kesänä kissa, ennen aikojaan, ja ikävä on vieläkin. En tiedä, lohduttaako tämä siellä, mutta yritän itse ainakin ajatella antaneeni ystävälleni mahdollisimman paljon rakkautta ja toivottavasti myös hyvää oloa koko sen elämän ajalle.

PikkuBertta kirjoitti...

VOI miten ikävää.Lemmikin pois meno voi olla ihan yhtä surullista kuin läheisen ihmisen.Otan osaa.Voimia Teille.

Terhi kirjoitti...

<3 Pienillä tassuilla voi jättää suuren jäljen sydämeen <3

Rakasta Joonaa itku silmässä muistellen <3

Siellä ne nyt Lindan kanssa kahdestaan tassuttelee, kultareunaisilla pilvillä erikoislaatuisten kissojen taivaassa.

naana kirjoitti...

Otan osaa.

Iso lämmin hali.

Sari kirjoitti...

Voi pientä. Otan osaa suruunne.

Halauksia ja voimia toivottelen!

pikku-pihlaja kirjoitti...

Niin, on se kova suru. Eikä sitä vieläkään voi käsittää. Joona oli miulla 12 vuotta, itse olin alle parikymppinen kun sen sain. Kaikki on siitä ajasta elämässä muuttunut, mutta Joona on ollut ja pysynyt. Pitkän matkaa miun kanssa kulkenut. Siks se on niin vaikeeta käsittää että sitä ei enää oo.
Se jäi auton alle maanantaina. Kuoli onneksi heti, ettei jäänyt kitumaan. Semmoinen pellepeloton kun oli, ettei älynnyt tarpeeksi autoja varoa.

Niin hullua kuin se onkin, surra kissaa näin paljon. Mutta kaikki jotka tunsivat Joonan tietävät että se ei ollut mikä vaan kissa. Ja kuinka iso merkitys sillä on ollut miun elämässä.
Nyt tuntuu että ihan liian iso...

Marge kirjoitti...

Voi, otan osaa!! Ymmärrän tunteesi, itselläni jäi vuosia sitten kissamme kans auton alle ja suru oli kova. Nyt meillä on ollut löytökissa kohta kaksi vuotta ja se on niiiin rakas eläin, koko perheen lellikki. Se on todella kiltti!!
Voimia toivotan teille!!

marikan kirjoitti...

Voih...ihan tuli tippa linssiin minullekin...sanattomaksikin vetää, kissaihminen kun olen...lohtuhali.

MiMMi kirjoitti...

voi kamala!! itkettää ihan hirveesti,on se vaan niin käsittämätöntä miten elämä saattaa loppua ihan yhtäkkiä, on kyse sitten ihmisestä tai rakkaasta eläimestä, se sattuu silti aina yhtä paljon!!
itselläni kans kissa joka on elämää nähnyt ja kokenut meidän mukana vaikka mitä, en voisi kuvitellakkaan eläväni ilman Kisua, mutta niin se vaan sekin päivä tulee joskus.... Sitä vaan toivoo että yhteisiä hetkiä olisi vielä monta,monta vuotta jäljellä!!!
Voi pientä harmaaturkkia, se sai elää hyvän elämän ja sai asua lämpimässä, turvallisessa ja rakastettavassa kodissa<3<3
Paljon voimia ja halauksia surun keskelle!!!
Joona kissalle tassun sipaisu taivaisiin<3<3

pinky kirjoitti...

Osanottoni ja Voimia! Muita sanoja ei nyt tule.

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei! Jaksamista sinne.

"Antaa kyynelten virrata, antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa, antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut, lamaannuttanut, mykistänyt.
Kyyneleet pesevät, itku hoitaa.
Sydän tuntee ja ajatukset tekevät surutyötä.
Surutyö on hyvästijättöä ja luopumista.
Luopumista siitä, mitä emme koskaan omistaneetkaan vaan saimme pitää määräajan lahjana."

T. JohannaK

Heli kirjoitti...

Voi surun päivää. Itse kahden kissan ja kahden koiran emäntänä osaan kyllä kuvitella sitä ikävän määrää. Ainainen pelko on tuo auton alle jääminen. Onneksi ei tarvinnut kissasen kitua, joku lohtu sekin.

Jaksuja teille!

Heli

elina kirjoitti...

Osanotto. Kyllä kissa on yhtä rakas perheenjäsen kuin koira tai muukin lemmikki. Aina minäkin pelkään, että joku perheemme lemmikeistä jää auton alle.
Onneksi sentään kisunne sai elää pitkän ja mukavan elämän.

Anu kirjoitti...

Voi...kissa on yksi niistä eläimistä,joista todella tulee perheenjäseniä ja suru tuntuu samalta kuin perheenjäsenen menetys.
Sinulle olisi tuolla blogissani jotain...
Lämmin halaus!

Anonyymi kirjoitti...

Vakituinen anonyymi ottaa syvästi osaa suruunne !

Taivaskissa

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.

Minä rakensin teille
talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden,
mutta palaan uniinne
toisinaan.

- Kaarina Helakisa

Taru V. kirjoitti...

Voi ei :( Otan osaa suruun.. Elämä on niin arvaamatonta :( Meidän toinen koiramme menetettiin viime kesänä, ja ikävä on vieläkin niin pohjattoman suuri.. Sen kanssa oli paljon vaikeuksia, ja terveyden kanssa suuria ongelmia, kuolemaan joutui valmistumaan pitkän aikaa, ja oli niin kauheaa katsoa pientä koiraani silmiin sen viimeisinä hetkinään :( Se oli niin rakas ja tärkeä kaikesta huolimatta. Lemmikki on perheenjäsen, meilläkin ehdittiin kokea yhdessä kaikenlaista monet yhteiset vuodet.

Voimia teidän koko perheelle.

"Kyyneleet kuivuvat aikanaan,
mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan."

jarna kirjoitti...

Ihana kuva.

Osanottoni menetyksestänne.

Anniini kirjoitti...

Lämmin halaus!

Olivieno kirjoitti...

Voi surua. Suloinen karvatassu. Tunnen myötätuntoa, kokemuksesta tiedän miltä tuntuu menettää rakas ystävä. Ja teillä oli niin pitkä yhteinen taival. Kipeältä tuntuu varmasti kauan. Osanottoni.

Maantiepellon Emäntä kirjoitti...

*Halaus*

Federica kirjoitti...

sweeeeeet! I am sorry I can't speak your language.. but I just found your blog and I just wanted to drop a line to tell you that is truly full of inspirational pictures: your crafts, your house, your family.. and your cat! hugs from italy federica

Sari kirjoitti...

Oi miten surullista. Meidänkin kollimme siirtyi paremmille hiiriapajille vuoden alussa ja vaikka asustikin viimeiset vuotensa vanhempieni tykönä, itkeä tuhhuutin täällä monta päivää kissavanhuksen perään.

Kissat ovat kuin sielunveljiä ja omalla persoonallisella tavallaan vievät sydämemme kokonaan. Voimia sinulle ja ehkä se lohduttaa, että nyt kissallanne ei ainakaan ole kipuja eikä vaivoja, jos mahdollisesti sairasteli viimeisinä aikoinaan.

Minttu kirjoitti...

Tiedän tunteen ja otan osaa :( Perheenjäseniähän nuo ovat mitä suurimmassa määrin. Meiltäkin löytyy kaksi kattimatikaista.

Paljon jaksamista teille.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin jätän osanottoni. Tiedän tunteen. .

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa! Jää nyt tyhjä paikka teidän kotiin, mutta muistot säilyy sydämessänne aina.

Haleja koko perheelle!
Cia

Sabuska kirjoitti...

Voima haleja ja jaksuja koko perheelle!
Itselleni on tulossa perjantaina kaksi pentua, kaksitoista vuotta edellisestä ja nyt jo tiedän, että tullessaan perheeseemme ne tuovat roppakaupalla iloa ja rakkautta, mutta myös aikanaan paljon surua ja kyyneleitä. Onneksi aikaa ei tiedä, niin voi vain nauttia ystävästä parhaimmasta.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Lohdutusta suureen suruun..ymmärrän miltä tuntuu..Vaaralan Sulo kissa menehtyi syksyllä..ja nauttii nyt kirmaisemisesta ja hiirien jahtaamisesta paremmilla metsästysmailla niinkuin sinunkin kissasi.

Rosmariini kirjoitti...

Ikävää, ikävää, surullista,vasta nyt näin ja luin tuon surullisen uutisesi. Meiltä sairastui yllättäen rakas koiramme viime elokuussa, ja jouduttiin lopettamaan. Itken häntä yhä, hän oli mitä rakkain perheenjäsen. Samalla lailla ymmärrän sinun tunteneen Joonaa kohtaan. Aika onneksi helpottaa surua, ja hyvät muistot lämmittävät kauan, yritä ajatella niitä ihania hetkiä, jotka sait Joonan kanssa. Onneksi hän ei joutunut tuntemaan tuskia kun loppu tuli. Otan osaa.

Anonyymi kirjoitti...

:(

Otan osaan. Itse en edes osaa ajatella eläimiä "vain" eläiminä. Aina ne ovat perheenjäseniä siinä missä ihmisetkin. Niiden kanssa jaetaan ilot ja surut ja ne rakastavat pyyteettömästi.

Pikku- tupsutassu juoksenetelee nyt muiden kissaystävien kanssa pilvien reunustamaa tietä. Parempi ehkä näin kuin sairauden uuvuttamana? *vaisu hymy*

文章 kirjoitti...

AV,無碼,a片免費看,自拍貼圖,伊莉,微風論壇,成人聊天室,成人電影,成人文學,成人貼圖區,成人網站,一葉情貼圖片區,色情漫畫,言情小說,情色論壇,臺灣情色網,色情影片,色情,成人影城,080視訊聊天室,a片,A漫,h漫,麗的色遊戲,同志色教館,AV女優,SEX,咆哮小老鼠,85cc免費影片,正妹牆,ut聊天室,豆豆聊天室,聊天室,情色小說,aio,成人,微風成人,做愛,成人貼圖,18成人,嘟嘟成人網,aio交友愛情館,情色文學,色情小說,色情網站,情色,A片下載,嘟嘟情人色網,成人影片,成人圖片,成人文章,成人小說,成人漫畫,視訊聊天室,性愛,自拍,情色論壇,性感影片,正妹