maanantai 31. tammikuuta 2011

Jaiks!

Tänäaamuna olikin rankemmanpuoleinen
vastaanottokomitea kodinhoitohuoneen ovella.
Meinasin heittää pyykit tantereeseen ja luikkia yläkertaan.

Hetken neuvottelun jälkeen pääsin kumminkin sisälle
ja sain luvan käyttää pesukonettakin.

Kertoi olevansa Luru-Lukki
ja asuvansa talviajan pesukoneen alla.
No, eikai siinnä sitten mitään, sopu sijaa antaa.
Enhän mie voinu sitä tuonne pakkaseenkaan ajaa,
kuolishan se sinne.

Ja hämähäkin tappaminen tuottaa huonoa onnea,
näin miulle on pikkutyttönä kerrottu.
Enkä oo kyllä tahallani koskaan hämähäkkiä tappanut.

Ja tarkemmin katseltuna, tää Luru
onkin aika
PÄHEE TYYPPI!





sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Parasta


Saunominen se on taas saanut uuden jännitteen
 - onkin ihan uusi ulottuvuus kömpiä ylälauteiden pehmeisiin höyryihin,
kun on käynyt tekemässä kirpsakassa pakkassäässä kunnon juoksulenkin.

Rasituksesta sopivasti säkenöivät jalat
ojennettuina kattoparruja vasten.

En oo ennen tiennyt että juokseminen voi olla kivaa!
Sopiva vauhti ja sopivaa musiikkia.
Jalat vie kuin itsestään, eikä hiki tunnu yhtään huonolta.

Näistä lenkin jälkimainingeista puhumattakaan...





Kuvat räpsin lämmitysvaiheessa ;)

perjantai 28. tammikuuta 2011

Itelle



Kirpparilta.

Aina sitä vaan haahuaa noitten muksujen vaatteiden perään,
eikä muista että voishan sitä itellekkin...

Löytyikin sitten reilu läjä
kaikkea.

...kotiin

 rentoa

mukavaa värikästä

vähän parempaa

jotain kesäksi...


Voi kun tulikin hyvä mieli
tästä edullisesta vaatekasasta!

Äipälle
ITELLE








keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Porsaita pöydän alla



IHANA

ihana aurinko!

Pitäsköhän imuroida - vai lähtisköhän ulos?




NO lähen ULOS!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Mihin se siili livahti?




Äiti!

Mihin se siili hävis?


En tiiä, tais kyllästyä ja karata.

Tuolla!

Vilahti sohvan taakse!



Ei näy.

Huijaatko?



Ei kun se taiskin mennä sänkyn alle. Kurkistappa?



Nonii, ja taas paita väärinpäin!


 Arvasin!


Taisit äiti vähän huiputtaa miuta...

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Nää on vaan niin ihania!








Ja lisää syntyy...

Eikä äiti raaski heittää mitään pois...
Tytöt ovat koonneet oman huoneen ikkunalle gallerian parhaimmista.
Naru ja pyykkipoikia. Kiva salusiini ikkunaan:)

maanantai 17. tammikuuta 2011




Lapsissa ei sitten näytä tuntuvan tuo lähes 39 astetta kuumetta missään.
Voi helposti vaikka rakentaa tyynyistä majan.

Äitiä ei haittaa, saapahan vähän vaivihkaa ruokaa ja mehua menemään alas,
kun retkeilevät majassaan.

Syöminen kun tekee kipeänä vähän tiukkaa...




perjantai 14. tammikuuta 2011

Nimityksiä

Rakkailla lapsilla niitä on monta...
Hevosilla varmaan vielä enemmin.
Mietiskelin tänään lumisella rekilenkillä noita huvittavia hevosten lempinimiä.
Niitä on kertynyt vuosien varrella, jokaiselle karvanaamalle.


Maikuri - Maiku - Maiki - Maigurbowiz


Tuutsi - Tuuba - Tuhero - Tussukka - Tuska - Tupuna -
Tutsa - Tutsi


Apa - Apatsi - Papatsi - Papatuu - Papa


On ristitty Kaipiaksi omistajaperheen mukaan,
 myöskin Kaipuri ja Kaipu on käytettyjä lempinimiä


Vekku - Vekmas - Vekmastori


Simppa - Simuna - Simpukka - Simpake - Simo


Muita hevosia on Pikku-Miku eli Piku,
 Meetsie jonka kutsumanimi on kääntynyt Annikiksi sekä 
 Lopun Huiske joka on Huispa tai Huiska 


Huimia nimiä, jotka ovat lähestulkoon kaikki jokapäiväisessä käytössä. Enkä varmaan edes kaikkia muistanut. Ja aina niitä tulee lisää. Jännä huomata että toisten nimiä tulee väännettyä vaikka mihin muotoon ja toisilla niitä nimiä on vaan yksi. Eikä se liity siihen että onko kyseinen tapaus ns. "suosikki"

Lasten lempinimet onkin sitten luku erikseen, niitäkin on kummallakin vino pino. Ja kissat... Voi elämä :D







torstai 13. tammikuuta 2011

Voi noita lapsia!



Eilen kerhoreissulta palatessa pieni tuumailija tyttömme pohti auton takapenkillä että

"Lapsena olo on kyl aika vaikeeta"

Mie sitten utelemaan että mikäs siinnä on nyt sitten niin vaikeeta?
Pitkän hiljaisuuden jälkeen kuului takapenkiltä huokaus;

"No tää kasvaminen"






 Että ei se oo aina helppoo noilla lapsillakaan :D

tiistai 11. tammikuuta 2011

Raikastusta

Koti olisi jotakuinkin riisuttu joulusta ja roudattu esille vanhat "kevätkamat" Nyt sitten vaan niitä narsisseja ja helmililjoja odotellessa... :)

Oon seikkaillu tässä lähiaikoina kaikissa ihanissa blogeissa ja erehtynyt siihen vanhaan, huokailemaan miten ihanan seesteistä ja mukavanoloista elämä toisilla on. Ihania vaatteita ja ihania koteja. Kaikki näyttää niin hyvältä. 

 Niin - Näyttää.

Sen kun muistaisin. Mistä sen voi ikinä tietää kuinka pielessä asiat on vaikka kuinka näyttää hyvältä. Turhaa ja ahdistavaa kadehtimista. Pitäisi olla onnellinen siitä miten asiat itsellä on. Ja niinhän mie oonkii.

Mie en vaan täällä maalla voi hypätä "kaupunkilaisten" puitteisiin. Pukeutua aamulla nätisti, lähteä töihin, tai viettää kaupungilla vapaapäivää.

Täällä vedetään päälle käytännölliset, yleensä eiliset, vähän jo tallilta haisevat vaatteet päälle jä lähdetään hommiin. Välillä pistäydyn kotona haukkaamassa jotain ja pyörittämässä ehkä koneellisen pyykkiä. Tätä jatkuu iltaan saakka, joka päivä, ilman viikonloppuja. Kaikki päivät suht samanlaisia.
Eläimen ehdoilla ja suurinpiirtein kellontarkasti.

Välillä se vaan puuduttaa - ja pahasti.
Väkisinkin joskus miettii, minkälaista se olisi jos viettäisi semmoista "tavallista" elämää? Illat olisi vapaita jo ehkä neljän jälkeen, silloin kun en ite oo vielä ees lähtenyt iltatöille, pääsisikin kotiin? Eikä vasta puoli seittemän jälkeen. Ja olisi aina vapaat viikonloput joita odottaa, eikä yhtä pitkää viikkoa koko elämä, ennenkuin seuraava vuosilomanpätkä koittaa. Tiiänhän mie että tavan töissä kävijöiden on tehtävä kaikki kotityöt illalla, mie voin osan tehdä niistä päivällä, silloin kun sopiva rako sattuu. Ja lapset saavat kasvaa kotona.

Moni kaupunkilainen taas kadehtii maalaiselämää. Saa tehdä työtä kotona, saa pitää lapset kotona. Eläimiä ja omaa rauhaa. Voi kun voisi hetkeksi vaihtaa jonkun kanssa!

Sellainen se on tuo ihmismieli, aina näkee ne parhaat asiat toisten elämässä. Ikinä et nää sinne verhon taakse niitä surkeita juttuja. Ja senkin mie tiiän että loppujenlopuks miusta ei olis kaupunkilaiseksi, niin pinttynyt tää maalaiselo on meikäläiseen. (ja paskanhaju ;)

Miun blogissa ei nähdä kauniita vaatteita eikä kerrota kahviloiden leivostarjonnoista tai vertailla kuntosalejen tarjontaa. Onneksi niistä voi lukea kumminkin muualta :) Jollekkin tää miun blogin maalaismeininki on ehkä yhtä eksoottista, kun miulle seurata jonkun kaupungissa asuvan kanssasisaren blogia. 

Joten nyt voinkin lähteä tästä hommilleni kun
on vähän ajatuksia selkeytetty kirjoittamalla ja ajattelemalla.
Välillä tekee ihan hyvää listata mielessä noita onnellisuusasioita. Mikä se sitten on oikeesti tärkeetä siinnä omassa elämässä :)

Tänään on aamu aloitettu sillä.







sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Plötkötyttää


Vaikein aika vuodesta taas käsillä.
Tuntuu että kevääseen on vielä ikuisuus.
Pimeää ja kylmää.
Mie en niin tykkää tästä yhtään!

Niin, tulin siis kertomaan että joulu meni hyvin, oltiin oltu kilttejä kun pukkikin kävi. Uusi vuosi alkoi, ei niin hohdokkaasti. Oltiin koko perhe viikko kovassa kuumeessa johon sai kaupanpäälliksiksi järkyn yskän. Siitä aletaan onneksi jo olla voiton puolella.

Saako vähän valittaa?

Jos ihan vähän... Tiiättekö kun on semmonen ärsyttävä nahistus päällä - kun mikään ei kiinnosta eikä jaksais mitään. Kaikkien kanssaihmisten lärvit ärsyttää, kenen enemmin ja kenen vähemmin. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, ja illallakin väsyttää. Alotin sitten vielä pienimuotoisen laihdutusurakan tähän kaikkeen synkkyyteen ja nyt on sitten kokoajan vielä nälkäkin. Onneksi ei oo montaa kiloa karistettavana, miusta ei olis siihen. Muutamakin pois saatu mahaläski kilo helpottaa onneksi oloa. Olis kiva alottaa joku harrastus, mutta ei miulla oo aikaa lähtee mihinkään mitään harrastamaan. Tai olis aikaa ehkä jossain vaiheessa päivää tai viikkoa, mutta sen ajan organisoimiseen pitäisi nähdä niin paljon vaivaa että ei maksa vaivaa. 

Niih.

Eli, odotetaan kevättä; sitä että tekee mieli ostaa tulppaaneita tai uusi viherkasvi. Sitä että aurinko paistaa ja räystäät tippuvat. Sitä että hevosista lähtee karvaa ja ne käyttäytyvät hankalasti. Eihän siihen oo kun hetki, eihän?

Kai tää aallonpohja täytyy aina kerran vuodessa kesänlapsen kokea. Kaikki on kumminkin ihan normaalisti ja loppujenlopuksi hyvin. Ärsyttää edes valittaa.  Että en nyt sit tiiä mitä tässä ees yritin sanoa...

Lähen sitten juomaan vaikka neljännen kupin kahvia.

Ilman sokeria!