Tilkkua siskontytölle

JÄNNÄÄ... Sunnuntaina saa pikkuinen siskontyttö nimen ja täti pääsee vihdoin nimijännityksestä. Oon miettiny pääni puhki että mikä hänestä tuleekaan, mutta vihjeitä on niin vähän ja nimiä paljon, että en kyllä osaa sanoa yhtään. Jokin kaunis nimi varmasti :)

Ompelin hänelle kastelahjaksi tilkkupeiton johon sitten alakulman pellavasydämeen tulee nimibrodeeraus. Oli taas pitkästä aikaa mukavaa tehdä tilkkupeittoa, sattui vielä oikeen tätin mieleiset kankaat... Toivottavasti pikku-likka tykkää!

Ei saa nauraa...

mutta miun oli pakko kokeilla, että jos blogin yläkuvan pikkukenkien kaavaa hieman muuttaa ja rautalangasta pistää terät niiiin....

Voiko valmistaa VALKOISET luistimet?

Kyllä voi.

:)

VALOA!

Edelleen täällä flunssan kourissa, mutta silti piti aamupäivästä hieman viritellä valoa torppaan. Idean sain Wanhattaren blogista, kun siellä oli kauniisti laitettu. Kranssin oon väsänny humalan oksista joku vuosi sitten, kun en löytänyt kaupasta tarpeeksi isoa kranssipohjaa. Isäntä uteli et, joko sie jouluvaloja virittelet tähän aikaan...? Mie siihen että "En, ku nää on SISUSTUSVALOT... " Hihii...

Löysin meidän kototalon ullakolta tämmöset hauskat puolat, vai mitkä lieneekään... Ainakii siellä on osia vanhasta rukista ja olettasin että nää kuuluu siihen. Meinasin että jos näihin vähän pitsiä ja nauhaa kieputtaisi...

Pienet aarteet ihanat...

Olin tuossa männäpäivänä laittamassa tulta pannuhuoneeseen ja huomasin että isäntä oli heittänyt poltettavien roskien joukkoon sytytyspalapussien pahvisen säilytystötterön. No eihän semmoista hienoa tötteröä voi polttaa! Siitähän voi tehdä vaikka mitä kivaa, päällystää tapetilla, tai ehkä kankaalla...

Joopa, tämmöstä tää on aina ja tämmönen siitä sit tuli... :)

Tuon kranssin tein aikaisemmin syksyllä, kun meidän iso tammi puotti lehtensä. Materiaalia oli ihan kiitettävästi käytettävissä ja loput lojuu tuolla nurmikolla. Mie oon tosi reipas haravoimaan... Hylly sijaitsee meidän eteisessä ja yleensä naulakossa on vaihteleva määrä takkeja, jotka nyt vein eteisen kaappiin, minne ne oikeasti kuuluu.

Kuten kuvista näkyy oon myös tykästyny lasten pieniin kenkiin. Tietysti vanhoihin ja kuluneisiin. Ne vaan on jotenkii ylisöpöjä ja varsinkii valkoiset on aika kauniita.

*****

Kuka lie pikku-ihminen näilläkin tepastellut ja missä... Nää löysin kirpparilta ja pohjassa oli hintalappu 0,00e :) Oisin voinu kyllä näistä vähän maksaakkii.

Sairastelua ja juhlintaa

Tässä se taas tuli nähtyä että kehuskelu ei kannata... Vasta muutama päivä sitten tuli Wanhattaren blogiin kirjoitettua että lapset sairastaa harvoin. No niinhän ne sairastaa, mutta nyt sitten heti tulivat kipeiksi. Tai kipeinä ollaan koko talon naispuoleinen väestö. Vanhemmalla tytöllä on flunssan lisäksi korvatulehdus. Pitkälle oltiinkii päästy ilman ainuttakaan korvatulehdusta kummallakaan lapsella... Itsellä on flunssainen olo ja kurkku on sikakipee. Ääni on semmoinen ihastuttavan käheä viskibasso...

Eilen oli vielä sitten ihan pakko päästä ravien naisteniltaan, kun sitä oltiin kavereiden kanssa suunniteltu kauan ja mummi oli luvannut ottaa tytöt yökylään. Tosi mukavaa oli ja muutaman siiderin jälkeen sitähän oli ihan terve. Pelattiin totoa ja voitettiinkin vähän. Ravien jälkeen oli järjestetty karaokea ja sieltä suuntasimme kaupungin yöhön. Aamulla paljastui karu totuus... Oli kyllä olotilasta terveys kaukana! Hoh.

No, kaipa tää tästä. Paljon kuumaa mehua ja kahdet villasukat päällekkäin. Koittakaahan olla vilustuttamatta itseänne, tää ei oo kivaa.

Tein kuvakollaasin meijän Miku hepasta, kun tuolla picasalla on mukava leikkiä...

Naavapuu ja pikkuluistimet

Mummin ja Taatan talo kaikkine aittoineen ja ullakoineen on oikea aarreaitta! Sieltä kyllä löytyy vaikka mitä ja monet meidän huonekaluistakin on sieltä kotoisin. Iso talo jossa on aikoinaan asunut monta perhettä. Luonnollisesti ullakot pursuaa kaikkea vanhaa ja ihanaa...

Oon monessa blogissa seikkaillessani nähnyt koristeena vanhat luistimet ja ihastunut ajatukseen saada semmoiset verannan talvikoristeeksi... Muistan nähneeni Mummin ullakolla semmoiset ja kipaisin oitis kysymään. Mummia kyllä nauratti... Mihin ihmeeseen sie tarviit vanhoja luistimia?! Voi että!

Lähti se kumminkii miun kanssa niitä ettimään. Siellähän ne oli. Tai sellä oli useemmatkii, mutta ihastuin noihin pieniin 31 numeroisiin vekottimiin. Ei noilla ainakaan tällä vuosituhannella oo luisteltu! :D Mummille kerroin että aion laittaa ne koristeeksi. Se alkaa jo ilmeisesti pikkuhiljaa päästä jyvälle miniän mausta koristella taloaan... Hihiii!

Sain mie tänään vielä aikaseksi verannalle tuon naavapuun, mihin sitten lähempänä joulua viritän jouluvalot.

Tai sitten laitan hätäpäissäni ne jo huomena... :)

Niin ja kaupungissa piipahtaessani kävin Onneaon blogin Heidin ihanassa Livinki puodissa ja sieltä tarttui mukaani pilkkuliina ja greengaten ihana pussukka keittiötä piristämään! :)

*****

Tänään sitten sydämiä...

Tämän kolmikon pistin myyntiin, sillä itsellä pursuaa jokapaikka noista sydämistä... :) Näistähän näppärä saa tehtyä vaikka kivat kranssit jouluksi...

Kipaisin kirppiksellä...

ja tässä saalis... Tuosta retropussilakanasta ja tyynyliinasta oon onnellinen! Löysin myös ihanan, ihan pienen mittamukin ja rullan juuttinarua viidelläkymmenellä sentillä...


Pienet on ilot, mutta niinhän se pitää ollakkin! :)

Tähtiä tänään...

Se ei sitten ollutkaan niin helppoa... Nimittäin ommella tähti, jonka sakarat ovat symmetriset ja ettei se ole liian laiha, eikä liian pullea. Sekä saada vielä teksti suunnillen keskelle ja suoraan. Liekö jo joulu tänne tulossa vai mikä moiseen suoritukseen innoitti...

Ja tuohon Picasa ohjelmaan rakastuin oitis! :)

Suukko

Picasan latasin ja sitä testaan...

Keittiö uudistuksia...

Hylly on siis paikoillaan ja samoin uudet verhot. Verhot ovat tosin vanhat, mutta keittiön ikkunassa uudet :)

Aiemmin keittiön ikkunassa on ollut aina jonkuunlainen kappatyylinen verho, valelaskosverho, valerullaverho ja nyt on sitten ekaa kertaa AIDOTsivuverhot. Ne olikin yllättävän nätit. Antavat keittiöön rauhallista tunnelmaa ja kaventavat tuota järjettömän leveää ikkunaa.

Hyllyhommelit ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan... Alkuperäinen hyllylauta oli taas vaihteeksi niin kiero, että siitä ei ollut hyllyksi. Jouduin etsimään uuden laudan, joka sitten oli taas liian puunvärinen ja sitä täytyi sutia valkoisemmaksi. Sittenhän ne tummuneet narut näyttivät likaisilta vaalean laudan kanssa, joten maalasin vähän niitäkin... :)

Vähän heikkoja kuvia, kun joutuu ikkunaa vasten ottamaan...

Tässä vielä otos siitä kuinka helposti kuvilla saa huijattua... Ylempi kuva on otettu parikymmentä senttiä enemmin oikealta ja ylempää. Todellisuus ei aina ole niin romanttinen... :D

Lisäsin vielä tämän kuvan selvennykseksi... Naru on siis työnnetty läpi hyllyssä olevista rei´istä ja tehty solmut hyllyn alapuolelle. Kattokoukun alapuolelle tein tuommoisen kiristyspatentin juuttinarusta, ettei hylly pääse keikahtamaan. Kyllähän se tietysti kiikkuu, jos vaikka tönäisee. Kannattaa sijoittaa siis paikkaan jossa on turvassa. Meillä on toinenkin samalla tavalla tehty hylly ollut jo kauan (josta narukuva on otettu) ja se on toiminut hyvin!

Maanantai enkeli

Tämmöinen Maanantaienkeli pyrähti lentoon ompelukoneen neulan alta.

Se ei kylläkään jää meille asumaan...

Sunnuntaita...

Ajattelin että tänään tehdään tyttöjen kanssa pitkä kirpparikierros sunnuntain kunniaksi. Sunnuntai oli vaan totaalisen huono päivävalinta, mikään muu kauppa ei oo auki ja kaikki ovat survoutuneet kirppiksille. Kaksi kirpparia mentiin pikaseen läpi ja ostossaldo oli villasukat, brion leppäkerttu, kynttilälle lasimalja, sekä siskon vauvalle body. Mie vielä ajattelin tekeväni jonkuu ihanan sunnuntailöydön. PAH.

Kotiin tullessa laitoin tytöt päikkäreille ja päätin vähän askarrella puutöitä ulkona, kun oli nätti ilma. Oon monesti pyytäny isäntää tekemään miulle lypsyjakkaran näköisen pikkupenkin vahasta laudasta ja heinäseipäästä. Ihan somisteeksi olisin semmosen tahtonu.

Ei onnistu kuulema.

Siihen tarviis sorvin ja sit semmosen ja tämmösen värkin ennekun teko onnistuu... Niinpä. En tiiä mimmosta penkkiä se isäntä meinas, kun tähän tarvittiin vaan pora, vasara, saha ja puukko. Ei tullu ihan semmonen kun meinasin... mutta somiste penkiksi kelvatkoon ja kyllä se kestää mainiosti istuakkin! Päällä on se kirpparilta löytyny lasimalja kynttilöineen. Saatiin penkki,- sekä tuolifriikin talouteen yksi uusi perheenjäsen. :)

Tässä on tarvikkeet keittiön uuteen hyllyyn... Kaikillamuillakinon ihanat ikkunalaudat keittiössä ja miulla ei...!

Maalaisin...

tai ehkä en maalaisi... En osaa päättää! Toisaalta tuoli on kaunis näinkin, paljon kaunista pintaa ja kuluneita kohtia. Selkänojan yläosa on miusta erityisen nätiksi kulunut. Mutta paljon myös epäkohtia, suttua tai jotain kaatunutta lakkaa istuinosassa, maali on paikoin aika tummaa miun makuun. Joku mättää. Kadunko jos maalaan valkoiseksi...? Tähän mennessä en kyllä oo katunu mitään valkoseksi maalattua, mutta pari tummaksi petsattua harmittaa.


Tietenkin valkoisestakin pitäisi kulmat hioa auki ja muutenkin kuluttaa, ei siis mikään umpivalkoinen. Tulisi varmasti nätti kun alla on tumma maali... Pohdituttaa!


Tuolin sain vanhempieni mökkinaapureilta ja se on kyllä ottanut vahvasti paikan meidän kodista..


Valkoinen tai ruskea, pidän siitä paljon!

Arkipuuhia

Täällä on pari päivää ähräilty puhtaasti arkiaskareiden kimpussa. Ei oo huvittanu ommella, eikä muutenkaa oo tullut tehtyä mitään ylimäärästä.

Mummilla käytiin äsken syömässä hirvipaistia ja muitakin herkkuja oli pöytä täynnä. Uutta lämmintä rieskaa ja mummin kasvattamia punajuuria etikkaliemessä... Herkkua! Ihanaa kun saa välillä käydä valmiiseen pöytään , ei tarvii ite laittaa.

Tänään meinasin käydä vielä ostamassa huomiseksi kummipojalle lahjan. Mennän koko porukka synttäreille. Siellä sitä taas lapsilla riittää tohinaa ja touhua. Mukavaa nähdä taas siskon pientä vauvaa. :)

Ylhäällä kuvassa tuumailee kissamme Martti Marakatti Kartio, eli tuttavallisemmin Mara. Ilmeisesti tähyilee päivällispaistia vartiopaikaltaan...

Iloista viikonloppua kaikille blogiystäville, polttakaa paljon kynttilöitä ja nauttikaa tunnelmasta :)

Postia...

tulvii laatikon täydeltä lähes joka päivä. Sanomalehdet ovat hyödyllisiä, ovat oivallista sytykettä. Mainokset ja ei niin hyvin palavat lehdet pyörii pöydällä ja kaikki tärkeät kirjeet tahtoo hukkua niiden väliin. Sitten kun pino on tarpeeksi iso, lajittelen ja korjaan postit oikeille paikoille.

Ei siis kovinkaan järjestelmällistä...

Tänään askartelin tärkeimmille kirjeille ja laskuille säilytyspussin seinälle, johon ne voi heti laittaa muun postin joukosta. Tähän tarvittiin pilkullista tapettia, kontaktimuovia ja pieni tilkku pellavakangasta...