Nyt kun on taas ilmat viilenneet niin mie hullu viluvarvas unelmoin täällä puulattioista.
Piti kaivaa muutama raksa-aikainen kuva ja kattoa että miltä se puulattia näyttikään.
Tuollahan se on - kylmänkalseankiiltävän laminaatti ällötyksen alla.
Kuvissa se näyttää parempikuntoiselta kun olikaan, muistan sen.
Täällä on ennen meitä asunut isoja koiria, tanskandoggeja joiden kynsistä on jäänyt ikuiset jäljet lattiaan.
Osasta kohtaa lattia on ihan priima, mutta sieltä mistä on eniten kuljettu, on se naarmuilla ja tosi kulunut.
Silloin kun remontoitiin - keväällä siitä tulee kuluneeksi seitsemän vuotta - kävi lattianhioja tuota katsomassa ja sanoi ettei siitä saa enää hyvää hiomalla.
Mutta entäs maalaamalla?
Tai jollakin ilveellä jos sen saisi kunnostettua?
En tiedä.
Harmittaa kun silloin annoin niin helpolla periksi ja valittiin laminaatti.
Silloin olin ehkä tarkempi että lattian pitää olla siisti ja tasainen ja uskoin että siitä ei saisi hyvää.
Nyt ei niinkään pienet raot ja kolhut haittaisi. Kunhan olisi puuta.
Harmi kun tuonne alle ei voi kovin helpolla kurkistaa.
Mieshän ei lämpene tälle yhtään.
Nykyinen on ihan hyvä.
Ja mie oon nähny jo untakin puulattioista.
Taitaa vaatia taivuttelua...
Näistä jääkylmistä, sukan alla suhisevista ja kaiken paskan paljastavista
laminaateista on päästävä eroon.
(Kuvissa näkyvä vaalea sotku lattialla on remonttipölyä. Se on tarttunut paremmin kuluneisiin kohtiin.)
