Onni

-sydän on nyt arvottu ja sen voitti nimimerkki Naana! Mies toimi yksinkertaisten arpajaisten onnettarena. Pyysin sanomaan yhden numeron nollan ja sadankolmenkymmenenkuuden väliltä. Vastaus oli sekunttiakaan miettimättä, kuusysi! Miehet... :D Kuudeskymmenesyhdeksäs mukanaolija oli siis Naana.



Sydämen postitan vasta viikon päästä kunhan palaillaan reissusta. Äsken vietiin tytöt mummille ja aamulla startataan kohti Rukaa. IHANAA!



Palailen sitten taas lomakuulumisten kera!



Moi vaan! :)

Lastenhuoneessa

Meillä alkaa olla semmoinen pienoinen sänkyongelma... Reilut kaksi ja kolmivuotiaat nukkuvat vielä pinnasängyissä... Noloa. Nyt olisi aika hommata kummallekkin taaperosängyt, koska uskon että niissä kyllä pysyvät ja käyvät kiltisti nukkumaan. Ongelmana onkin että mistä löytää mieluisat... Valkoisethan ne tietysti täytyisi olla ja mielellään vielä oikeesti vanhat. Mietin jo vanhemman tytön sängyksi tuota huoneessa olevaa puusohvaa, laittaisi patjan sinne sohvan pohjalle ja ottaisi kannen pois. Mutta kun se on kiva myös noin sohvana.

Nuoremman tytön sänky on ihana perintövanhus jossa on aikoinaan nukkunut mieheni isä.

Miten tästä raaskii luopua...

Harmi kun laidat ovat kiinteät, ettei tästä saa semmoista pientä sohvaakaan.

Täytyy laittaa jemmaan, jos sattuu vaikka vielä tarviimaan... :D

Täytyy laittaa sängyn etsintä käyntiin.

Arvontaan on aikaa osallistua huomiseen saakka, että ehdin sitten ennen lomareissua suorittaa onnettaren tehtävän...

Huomasin...

tuossa juuri, että mie - joka ei ikinä saa aikaiseksi kirjoittaa mitään - oon kirjoittanut tähän blogiin SATA kertaa! En olisi kyllä uskonut, kun tätä hommaa aloitin. Mutta niin se on ja siitä saan kyllä kiittää kaikkia teitä - miun lukijoita, KOMMENTOIJIA ja salaisia kurkkijoitakin. Eihän täällä kukaan yksin jaksaisi löpistä ja kuvia laitella. Siksi ajattelin että voisin arpoa teille kiitokseksi vaikka tämän. Toivottavasti tässä ei oo kirjotusvirheitä... :D

Jättämällä merkin käynnistäsi nimimerkillä tähän postaukseen, olet mukana ONNI-sydämen arvonnassa. :)

Tänään käytiin miehekkeen kanssa pikaisella shoppailukierroksella kaupungilla. Eli ei ollut tiedossa sisustusliikkeitä eikä kangaskauppoja... Urheilukaupoissa kierreltiin, silmälläpitäen viikon päästä koittavaa rukan reissua. Kerrastoja, sukkia ja miulle uudet lautailupökät. Senverran kerkesin pyörähtää henkkamaukalla, että sain täydennystä lasten sukkahousuvarastoon ja itselleni ihanan villaisen raitapaidan.

Viimeisen kuvan myötä haluan toivottaa...

Taulu

Tuunailin tänään aikani ratoksi tämmöisen sisustustaulun.

Tässä on miusta kaunis teksti,

joka on niin totta.

Äiti, voisitko...

ommella miulle nuken?

No minkäslaisen nuken sie tahtosit?

Noo, semmosen, semmosen....

Mitäs jos piirtäsit et mimmosen?

JOO!

Tämmösen voisit tehä, mut suu pitää olla punane. (punainen kynä oli hävinnyt)

No, äiti kokeilee, jos äiti osaa, etitään jotain kivaa mekkokangasta.

JOO! Ja nappeja pannaa kans!

Ja sitten äiti tietysti ompeli toisellekkin lapselle samanmoisen... :)

Joona

Maailman parhain, kaunein, ystävällisin ja viisain kissa. Huumoria riittää vaikka muille jakaa, jaksaa olla mukana lasten leikeissä, tallihommiin lähtee mukaan ilomielin ja seuraa muutenkin ulkona kun koira konsanaan. Liftailee autokyytejä tutuilta tai tuntemattomilta. Monta kertaa on meiltä lähteneet kyläilijät joutuneet kääntymään takaisin kun ovat saaneet yhden ylimääräisen matkustajan :) Availee ovia, osaa istua, antaa tassua sekä hypätä pyydettäessä maasta syliin. On se niin ihana ja niin rakas, meille kaikille.

Tässä vielä yksi vanhempi kuva remontin ajoilta, jolloin vanha vessapönttö oli heitetty ulos. Joona kävi tietysti sitä heti testaamassa :D Oon kehystänyt tään kuvan meidän vessaan, jossa se herättää hilpeyttä...

Halauksia ja

teille kaikille!

Daim kakulla meinattiin tänään herkutella...

Ihanainen picasa oli uudistunut, ja sen kanssa piti hieman pelleillä.

Eilen kuvasin tämän eksoottisen otuksen olohuoneestamme :D

Siskolta saatua

Ja taas rakkautta ensisilmäyksellä... Tuolivanhus ihanassa mintunvihreässä asussaan

Kaikkine kolhuineen ja lommoineen






Niin kaunis!

Suuri kiitos siskolle!

♥

Tarkkailtuani ympäristöä, huomasin monia muitakin mintunvihreitä pikkujuttuja, jotka tulevat esiin, kun tuoli on lähellä..

Raitoja matossa, terälehtiä pöytäliinassa, häivähdys koristetyynyjen ruuduissa.

Ihanaa!

Muutenkin kotiimme on vihdoin kylvetty kevään siemen. Kukkia, yrttejä, väriä ja VALOA.

Tässä vielä Maisan päällä kirpparilöytö.

Ihanainen retro turkoosi froteehaalari.

1,50e

Viehätyin

ompelemaan näitä keittiöaiheisia säilytyslokerikkoja, kun tuo meijän oma on ollu niin kätevä... Suht helppoja ovat toteuttaa ja ihana mallailla erilaisia yhteensopivia kankaita ja tekstejä. Se on tekemisessä parasta!

Nämä kaksi ovat huutonetissä myynnissä pikku-pihlaja tunnuksella.

Tytöillä oli tänään "tee se itse" ruokaa. Paistoivat makkaraa leivinuunissa.

Voi miten se olikaan hyvää, oma paistama makkara reilulla sinapilla! Nuorimmalla meinasi vaan lopuksi mennä pelkäksi sinapin syönniksi. :D

Ei tapahdu mitään ja kumminkin niin paljon...

Jospa kirjoittaisin hieman muitakin kuulumisia... Nyt se talven lamaannus on kai sitten tullut. Tuntuu ettei oikeen tapahdu mitään raportoitavaa. Samaa kuin ennenkin, tallitöitä, ompeluja, kotitöitä, lapsia... Kaikki päivät menee samalla kaavalla.

Onneksi päästään kuukauden päästä laskettelureissulle lappiin viikoksi. En mikään himolaskettelija oo, mutta ihan lomailun kannalta on ihana lähtee. Tuttavapariskunnan kanssa lähetään, tytöt jää mummin luokse. Siellä aion syödä hyvin ja nukkua paljon. Ja ehkäpä vetästä semmoset piristävät lärvit joku ilta... Nyt tuntuu että tekisi enemmän kuin hyvää :D

Tuntuu että noihin kersoihinkin palaa hermo taas tosi herkästi. Millalla on joku uhma kausi ja tekee pahojaan oikeen urakalla. Syö kissanruokia salaa, kaatoi makaroonikattilaan sokeria ja maitoa... Hämmenteli sitä sitten kuin Sukula konsanaan kun mie tulin paikalle. Hemmetti! Vaatteet otetaan pois päältä tuhat kertaa päivässä ja mallaillaan kaapista uusia kuteita. "EN, EIPÄS, EIKÄ, EI! " Noilla sanoilla aloitetaan suurin osa lauseista. Tapellaan, tönitään, raavitaan ja Maisa kiroilee... Keltä lie oppinut.

Joo, että semmottis kuuluu tänne meille. Eli ihan tavallista samaa :) Eiköhän oo ihan tuttua toimintaa kaikille pieniä lapsia omaaville. Koitetaan kestää, vanhana kaikki kuitenkin huokailee "kun ne lapset on niin vähän aikaa pieniä..." :D

Tässä vielä kuvia viimeaikojen ompluista, liekö lähestyvällä ystispäivällä osaa asiaan, että on aika sydänpainotteista...