Viimoisia ruskakuvia räpsitty, kohta on kaikki lehdet maassa ja joutuu kaivamaan haravan esiin.
Hetkellisessä ompeluinnostuksessa tein pari tilausta ja rääsyläsydämen 4you tekstillä.

Sitten tähän mukavaiseen pastelliseen tunnustukseen jonka oon saanu ainakin Väsylästä, Illusiahilta, Matildalta ja Mintulta. Kiitos! :) Eteenpäin en sitä nyt kumminkaan jaa, kun se näyttää tosi monessa blogissa olevan. Voin kumminkin tehdä itsestäni seitsemän paljastusta. Luulen etten saa kyllä paljastettua mitään semmoista mitä joku ei jo tietäisi, mutta monikaan blogiystävä ei varmaan tiedä että..

1. Olen kotoisin Simpeleeltä, josta kaikki tietävät lurituksen "Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat" sekä sen että Marja-Liisa ja Harri Kirvesniemi ovat Simpeleeltä.

2. Ajan vuoden 1993 mallin viininpunaisella toyota corollalla ja se on maailman paras auto.

3. Miun pitäis tilata aika hammaslääkäriin, kun takahammasta kolottaa, mutta en kumminkaan tee sitä vaan odotan että kolotus muuttuu helvetilliseksi säryksi, ja sit miun on pakko ryömiä hammaslääkärin penkkiin.

4. Inhoan kylmää, lunta ja pimeää.

5. Oon tosi huono käyttämään tietokonetta, enkä osaa hyvin kieliä enkä matematiikkaa.

6. Haaveilen omasta yrityksestä.

7. En pidä viherkasveista, eikä meillä oo tällähetkellä kun yksi viherkasvi.

Olipas noita hankalaa keksiä. Tosi hurjia paljastuksia :D

Nyt pitänee rientää ottamaan kanankoivet uunista ja suunnata tallille päin!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kurkistus kammariin

Meijän makkarissa on kytenyt kauan kriisi... Siis sisustuksellinen kriisi. Voin tunnustaa nyt että meillä on ollut eiliseen päivään saakka SUPERällöttävä kellastunut mäntysänky vuodelta miekka ja kirves. (miehen ostama :)) No, ihan hyvä sänkyhän se on, napakka, perussetti. Mutta tuo väri! Se on jo kauan tuhonnut miun halun laittaa makkarin sisustus kuntoon. (en kyllä tykkää makkarin laminaatin väristäkään yhtään, mutta se nyt saa välttää...) Helpompi olis ehkä ollu ostaa uus sänky, mutta nehän maksaa rahaa ja siihennähden valkoinen maalihan on lähestulkoon ilmaista. Suti kouraan ja sänky on nyt valkea. Mies ei oikeen pitänyt viimeyön viehkosta maalintuoksusta, mutta ei auttanut valitus... :D

Ennen

Uusi pussukka päätyi sängyn viereen villasukkapussiksi, kun nukun aina villikset jalassa.

Periaatteessahan tuota sänkyä ei ees pedattuna näy, kun siinä on niin paljon patjoja että jalkapääty peittyy kokonaan. Mutta- useesti sänky on petaamatta koska - meillä ei oo sopivaa päiväpeittoa :)

Sekin ongelma on nyt järjestyksessä, kun ostin Cittarista uuden harmahtavan peiton. Kauheesti olis tehny mieli Greengaten ihanaa päiväpeittoa, mutta syy siihen miksi en ostanut semmoista on sama kuin miksi en ostanut uutta sänkyä. Jos vaikka sitten niitä GG tyynyjä laittas... Saa nähä tuleeko pedattua sänkyä alkuhuumaa kauempaa.

Sängyn päätyyn piti saada jonkinsortin pehmuste/tyyny, kun vastapäisellä seinällä on telkkari. Siihen laitoin itse tekemäni jättipitkän pellavatyynyn. Oon kutonut kankaan ja valmistanut tyynyn artesaanikoulun aikaan, mutta se on ollut käyttämättömänä kaapissa, kun ei oo oikeen ollu sopivaa paikkaa.

Nyt on :)

Livahdin Livinkiin

Ihan vaan pikapikaa kun sain siihen mahdollisuuden...

Nää on vissiinkin oikeesti latte kuppeja, mutta tuikkuja poltellessakin aika sievät. Varsinkin kun osa tuosta kukkakuviosta on tuolla mukin sisällä. Greengaten ihanaa Chloe-sarjaa, kuin myös alemman kuvan pussukka. Olin varma että nuo mukit on jo loppu, mutta Heidiltä niitä vielä löytyi :)

Myrskylyhtypatentti tuikulle... Että voi polttaa sisällä kun ovat niin kauniita :)

Tänään meilläkin satoi ihania isoja tiskirättejä taivaan täydeltä. Hevosenajosta päästyäni sain alushousuistakin kiertää vettä...

Tulipahan taas...

Käytyä kirpparilla. Ei mitään suuria löytöjä, mutta jotain kumminkin.

***

Hetken mielijohteesta ostin euromarketista muumipurkin kahvipurkiksi kun entiseen kahvipurkkiin ei mahdu koko paketti kerralla. Mies kumminkin ilmoitti että haluaa pitää entisen purkin (miehet!) Muumipurkin ei siis pitänyt tulla näkyville,vaan kaappiin kahvipurkiksi. Se nyt kumminkin jäi tuohon lokerikkoon ja on toistaiseksi siinä ihan hauska.



Pirtsakka punainen pilkkukannu alle kolmella eurolla.

Kannu etsii vielä paikkaansa...

Keittiön väri-iloittelua koottuna yhteen kasaan

Sitten löytyi tämmöiset ihanat vanhat valkoisenharmaat huopikkaat punaisilla reunakoristeilla. Ovat niin pienet etteivät mahdu enää tytöille, olisivat muuten päässeet käyttöön. nyt ovat vaan somat "talvikoristeet" Hintaa oli 2e.

Mukaan lähti vielä hassu ruskea, lipallinen pilkkuhattu. (h&m) 1e. Tämäkin varmaan toimii eteisessä somisteena mutta olisi ihan hauska asusteenakin kun olisi samanhenkiset vaatteet. Mallina toimii Maisa typy, kaulassaan Terhi-tätin neuloma envy huivi.

Ihania talvisia sävyjä.

Suurimmat anteeksipyyntöni kaikille lukijoilleni, kun oon jättäny teijät heitteille :( Oon päättäny että en stressaa tään blogin kirjoittamisesta, kirjoitan sillon kun siltä tuntuu. Mutta sitten käyn lukemassa teijän mukavia kommentteja (suuri kiitos niistä!) ja tulee huono mieli etten oo saanu aikaiseksi kirjottaa mitään. Toisaalta se on hyvä että oon vähentänyt muutenkin tätä koneella istumista, ja ollut enemmin ulkona, tallilla ja tehnyt kotitöitä. En kuitenkaan harkitse blogin lopettamista, eijei. Se nyt on vaan vähän laiskemmalla päivityksellä. (tiiän kun kirjotan näin, niin sitten iskee kirjoituspuuska:)

Syksyisen apaattisia tunnelmia.

Hevosen kuolema otti kovemmalle kuin arvasinkaan. Se oli kuitenkin vahvasti osana miun jokapäiväistä elämää. Satoja yhteisiä kilometrejä metsäteillä, paljon tehtyä työtä, hienoja ja vähemmin hienoja ravireissuja, yhteisiä loistohetkiä, tulevaisuuden suunnitelmia. Ja ennenkaikkea vuosien suuri ystävyys. Miun ensimmäinen hevonen, josta oon pikkutytöstä saakka haaveillut.
Hetkessä se on vaan poissa.

Onneksi ehdimme saada siitä hienon oripojan kasvamaan.

Se on tärkeä otus miulle.

Kiitos yhteisestä ajasta ja hyvää matkaa taivaslaitumille

Vinksu!

Arki onneksi pelastaa suurimmalta surulta.

Kaikenlaista hommaa meillä täällä maalla piisaa. Varsat on haettu laitumelta sisälle, ja talli alkaa olla täynnä. Tänään kävimme miehen kanssa kaksin tekemässä polttopuukuorman ja samalla reissulla laavulla paistamassa makkaraa. Löysin vielä laatikollisen suppilovahveroita metsästä :)

Lapset tekivät sadepäivänä tyynyistä palapelin olkkarin lattialle :)

Oon saanut monelta mukavan tunnustuksen, kiitos siitä!

Taidan tehdäkkin seuraavan postauksen sitä koskien. Nyt täytyy taas rientää, ulkona kohta hämärtää ja miulla on vielä tuhat asiaa tekemättä... Iloisinta viikonloppua kaikille teille!

Täällä!

Työt olisi nyt tehty ja täytyy kyllä hattua nostaa kaikille töissä käyville ja pieniä lapsia omistaville. Tosin kaksi viikkoa on niin lyhyt aika ettei ehdi muodostua mitään rutiineja miten se homma toimisi. Kävin sitten vielä töiden jälkeen auttamassa tallitöissä ja ne kotityötkin piti vielä keretä... Noo, jos ette kerro kellekkään niin pyykit oli kaks päivää koneessa, ruokaa ei tehty, syötiin mummilla ja koti oli ei todellakaan blogiin kuvattavassa kunnossa. Eli hyvin selvittiin :)

Nyt ollaan palattu arkeen ja puuhaa riittää edelleen ihan riittävästi. Suurta surua on ollut erään tosi läheisen, ison eläinystävän yllättävästä siirtymisestä vihreille laitumille.

:( Siitä en jaksa vielä kirjoittaa enempää, niin paljon se ajatus vielä riipii ja vie puhtia pois.