Romuja

Väsäilin tuossa männäpäivänä jälleen yhden romukranssin. Ajattelin ensin että laitan siihen vaan noita vanhoja pyykkipoikia, joihin voi sitten ripustaa kauneimmat joulukortit, mutta sitten siihen eksyi vähän muutakin...

Joulukortteja odotellessa pyykkipojissa riippuu sivut ikivanhasta virsikirjasta.

Rauhaisaa ensimmäistä adventtia kaikille.

Rakas Kiikku

Tässä hän on, mummoni keittiön paras paikka. Monet kiikut kiikuteltu ja taatusti monet vielä kiikutellaan! Oon niin tyytyväinen että sain sen, se sopii täydellisesti paikalleen.


Uskon että siitä tulee yhtä suosittu paikka meillä, kuin se oli mummon luona.


Uuden värin se sai pintaansa ja äitini isä, eli isoukko on sen korjannut. Enää ei liitokset natise eikä lenksu. Suuri kiitos hänelle!


Tämä kuuluu kyllä ehdottomasti rakkaimpiin huonekaluihin meillä

♥

Ranskaa ja ruusupuita

Ruusupuut tein tilaustyönä ja ne lähtivät pitkälle matkalle uuteen kotiin... :) Toivottavasti pääsevät ehjänä perille.

Pitihän se miunkii sit kokeilla noita ranskalaisia tekstejä, kun niitä näkee vähän jokapaikassa. En oo vielä oikeen selvillä että tykkäänkö vai en... Laitoin tyynyn päätyihin tummanruskeaa samettia, ruutukangasta ja satiininauhaa.

En oikeen tarkkaan tiiä mitä tuossa tekstissä sanotaan mutta pääasia että näyttää hyvältä ;D

Ystäväni Pikku-Kuusi

Pidän yksinkertaisista joulukoristeista.



Ei liikaa krumeluuria, pikkuisen säihkettä tietenkin.



Tämmöisen pikku joulupuun valmistin tänään. Ihastuttavaa harmaata paksua villakangasta, höystettynä pienillä valkoisilla helmillä ja pellavarusetilla...



Pieni ja sievä olen kyllä,
ei turhaa kimmellystä oksieni yllä.
Arkinen on helmihuntu,
silti saapuu luoksesi joulun tuntu.

*Pikku-Pihlaja*

Tummaa ruskeaa

Eilen löysin meidän sohvatyynyihin uudet päälliskankaat ja heti tänäänhän ne piti saada ommeltua. Tein ihan yksinkertaiset ilman mitään kikkailuja, joihin tuppaan helposti kyllästymään. Edelliset päälliset olivatkin jo kolme vuotta vanhat, mikä on ihan huippuikä meidän kodin teksiileille :D

Kangasta oon haeskellu jo jonkiin aikaa, mutta mikään ei oo oikeen miellyttäny. Sen oon tienny että haluan ruskeat ja ruudullidset. Nyt sattumalta poikkesin pieneen kangaskauppaan ja sieltähän sitä löytyi. Oon itseasiassa aiemmin kantannut tuolla samaisella kankaalla tuon alakuvassa näkyvän valkoisen viltin, mutta siitä on jo vuosia aikaa, enkä kuvitellutkaan enää löytäväni samaa kangasta.


Haluan jotain tummaa olkkariin valkoisten huonekalujen kaveriksi, ettei mene liian valkoiseksi...

Enkeliperhe yhtä vailla...

Miulla on ollu noin kaheksan vuotta sitten hankittu pieni Paperitarun paperimassa enkeli ikkunapokien päällä. Viimeviikolla kävin kirpparilla ja yhdestä pöydästä löysin nämä kaksi hieman isompaa enkeliä. Kymmenen senttiä kappale... Nyt olisi enkeliperhe yhtä vailla. Luulisin että tuo miun pienin enkeli on vanhempaa mallia, koska hänellä on siniset silmät ja höyhensiivet, kun taas " Äidillä ja Isällä " on mustat silmät ja rautalangasta siivet. Sattuisko kenties siulla olemaan meidän enkeliperheeseen tuommosta pientä höyhensiipistä tyttöä... ?

Olisin onnellinen :)

Rakkain pieni

Koti

Tunnustus maailman parhaimmalle, lämpöisimmälle ja ihanimmalle paikalle...


♥

Villasukkien lämpöä ja kynttilöiden valoa kaikille blogiystäville.

Lauantaita!

Puuhakas päivä on jo pikkuhiljaa hämärtymässä. Miulla on aina hetki aikaa istua tässä koneella luvan kanssa, kun laitan kolmivuotiaan päikkäreille tuohon viereiseen sänkyyn. Istun tässä vahtimassa ettei se karkaa...

Tänään oon vähän tuunaillut vanhaa ikean lokerikkohyllyä. Se oli silloin mäntykautena männynvärinen, sitten noin kolme vuotta sitten petsasin sen ruskeaksi ja nyt se on väriltään kulutettu valkoinen. Monikäyttöinen kapistus, joka on ollu miulla varmaan kymmenen vuotta ja aina se on ollu jossain näkyvillä. Nyt se on keittiön seinällä ja alapuolella riippuu semmonen kankainen pussilokerikko. Eli oikeen krääsäpesäke... :) Tavarat on vaan vielä hakusessaan, että mitä kivaa siihen tunkis... Sitten tein vanhoihin joutokehyksiin "Oma koti kullan kallis" taulun. Se etsii vielä paikkaansa, tai sitten laitan sen huutonettiin... Mallaillaan.

Leivottiin vielä tyttöjen kanssa iso korillinen sämpylöitä, kun leipä oli päässyt loppumaan. Nehän olivatkin pitkästä aikaa tosihyviä. Räpsin tytöistä vähän touhukuvia...

Vastaan vielä Elisan antamaan haasteeseen ja esittelen kaksi tekemääni joulukalenteria. Eli toinen on tämä täällä jo nähty enkelikalenteri ja toinen on pellavainen tossu jonne voi aamuksi yllätyksen piilottaa. Käykääpä nappaamassa haaste Elisalta, Elisa sanoo oo... blogista! Mie en osaa noita linkityksiä...(Sori)

Makkaravoileipiä ja retkeilyä

Eräs päivä viimeviikolla lupasin tytöille että lähdettäisiin raviradalle katsomaan kun iskä ajaa hepoilla raveissa... Kun tilauksesta juuri ennen lähtöämme alkoi tulla vettä kuin saavista ja jouduin perumaan koko homman. Maisaa harmitti niin paljon että itku ihan tuli ja suretti miutakii ku olin jo luvannu ja ravieväätkin oli jo pakattu. Sämpylöitä ja mehua.

Ei auttanut muu kun järjestää tytöille retki sisätiloihin. Olohuoneen nurkkaan, ison kukan alle. Viltti, pöytä, eväsreput ja muuta retkirekvisiittaa... Jopas alkoi suupielet kääntyä ylöspäin :)

Siellä onkii sitten sen jälkeen retkeilty joka päivä.

"Äiti, anna keksejä, myö mennää retkelle..."

Höpsöt...

Nyt oli aika...

viritellä ne valot naavapuuhun, sillä täällä oli viimeyönä satanut kauan odotettu ensilumi... Ei paljon mutta kumminkin siitä jo pari lumiukkoa on väsätty mummin pihalle.

Verannalta siirtyi pöytä sisätiloihin ja tilalla on vanha pirtinpenkki samaisesta paikasta josta on uusi olkkarin pöytä. Sieltä on myös vanha tiinu jossa naavapuu on. Siirsin sen tuohon, koska onhan tiinu ylivoimaisesti nätimpi kun se ruukku. Penkin maalaan varmaankin valkoiseksi samalla tyylillä kun pöydän, koska en pidä sen väristä. Täällä oli silloin kun muutettiin, ennen remonttia kaikki maalattu tismalleen samalla maalilla... Joku ihme ihonvärinen ruskea. Muotia varmaan sillon joskus. Kirpparilta sitten löysin tuommoiset oikeat pienet valkoiset luistimet. Eivät oo kovin vanhat, mutta nätit kyllä. Nyt on sitten samaa kokoa pariskunta, tyttöjen ja poikien...

* * *

Parasta pitkään aikaan...

on tämä meille viikonloppuna kotiutunut ikivanha pöytäkaunotar. Oon ettiny muutamia vuosia vanhaa pöytää meille olkkariin ja nyt tyttöjen kasvaessa on tullut haave että löytäisin semmoisen oikeen ison missä mahtuisi lapsetkin touhuilemaan. Katellu oon huutiksesta ja kierrätyskeskuksista sekä joistakin lähialueiden vanhojen tavaroiden myymälöistä. Ja onhan niitä ihania vastaan tullut, mutta monella on myös se hinta tosi ihana... Ajattelin etten hätiköi, kyllä se meidän pöytä jokupäivä tulee vastaan ja se päivä oli viimeviikolla. Siskon miehen kautta tämä löytyi ja oli ihan ilmasta kaatopaikkatavaraa!

Harmittaa kun en tohkeissani ottanut siitä kunnon kuvaa ennen kun maalasin sen. Alkuperäistä väriä en tiedä, päällä oli ainakin kaksi maalikerrosta, joista päällimmäinen oli hennon mintunvihreä. No, nyt se on valkoinen. Kulmat hioin auki ja sieltä näkyy somasti myös sitä mintunvihreää maalia. Myös kannessa olevat raot jätin maalaamatta että ihana rosoisuus säilyy. Niin ja jalathan olivat pitkät kun oli toiminut aiemmin ruokapöytänä. Niitä jouduin lyhentämään ja pöydästä tulikin paljon kauniimpi. Pitkät jalat kapenivat alaspäin tosi paljon ja massiivinen yläosa sai sen näyttämään hieman rimppakinttuiselta.

Mutta, pidemmittä puheitta tässä hän on, täydellinen kumppani vanhalle lastensängylle....

Kuskasin myös verannalla majailleen vanhan pöydän olkkariin, koska verannalla ei ole talvisin mitään lämmitystä ja pelkään että menee kosteassa pilalle.