Koti olisi jotakuinkin riisuttu joulusta ja roudattu esille vanhat "kevätkamat" Nyt sitten vaan niitä narsisseja ja helmililjoja odotellessa... :)
Oon seikkaillu tässä lähiaikoina kaikissa ihanissa blogeissa ja erehtynyt siihen vanhaan, huokailemaan miten ihanan seesteistä ja mukavanoloista elämä toisilla on. Ihania vaatteita ja ihania koteja. Kaikki näyttää niin hyvältä.
Niin - Näyttää.
Sen kun muistaisin. Mistä sen voi ikinä tietää kuinka pielessä asiat on vaikka kuinka näyttää hyvältä. Turhaa ja ahdistavaa kadehtimista. Pitäisi olla onnellinen siitä miten asiat itsellä on. Ja niinhän mie oonkii.
Mie en vaan täällä maalla voi hypätä "kaupunkilaisten" puitteisiin. Pukeutua aamulla nätisti, lähteä töihin, tai viettää kaupungilla vapaapäivää.
Täällä vedetään päälle käytännölliset, yleensä eiliset, vähän jo tallilta haisevat vaatteet päälle jä lähdetään hommiin. Välillä pistäydyn kotona haukkaamassa jotain ja pyörittämässä ehkä koneellisen pyykkiä. Tätä jatkuu iltaan saakka, joka päivä, ilman viikonloppuja. Kaikki päivät suht samanlaisia.
Eläimen ehdoilla ja suurinpiirtein kellontarkasti.
Välillä se vaan puuduttaa - ja pahasti.
Väkisinkin joskus miettii, minkälaista se olisi jos viettäisi semmoista "tavallista" elämää? Illat olisi vapaita jo ehkä neljän jälkeen, silloin kun en ite oo vielä ees lähtenyt iltatöille, pääsisikin kotiin? Eikä vasta puoli seittemän jälkeen. Ja olisi aina vapaat viikonloput joita odottaa, eikä yhtä pitkää viikkoa koko elämä, ennenkuin seuraava vuosilomanpätkä koittaa. Tiiänhän mie että tavan töissä kävijöiden on tehtävä kaikki kotityöt illalla, mie voin osan tehdä niistä päivällä, silloin kun sopiva rako sattuu. Ja lapset saavat kasvaa kotona.
Moni kaupunkilainen taas kadehtii maalaiselämää. Saa tehdä työtä kotona, saa pitää lapset kotona. Eläimiä ja omaa rauhaa. Voi kun voisi hetkeksi vaihtaa jonkun kanssa!
Sellainen se on tuo ihmismieli, aina näkee ne parhaat asiat toisten elämässä. Ikinä et nää sinne verhon taakse niitä surkeita juttuja. Ja senkin mie tiiän että loppujenlopuks miusta ei olis kaupunkilaiseksi, niin pinttynyt tää maalaiselo on meikäläiseen. (ja paskanhaju ;)
Miun blogissa ei nähdä kauniita vaatteita eikä kerrota kahviloiden leivostarjonnoista tai vertailla kuntosalejen tarjontaa. Onneksi niistä voi lukea kumminkin muualta :) Jollekkin tää miun blogin maalaismeininki on ehkä yhtä eksoottista, kun miulle seurata jonkun kaupungissa asuvan kanssasisaren blogia.
Joten nyt voinkin lähteä tästä hommilleni kun
on vähän ajatuksia selkeytetty kirjoittamalla ja ajattelemalla.
Välillä tekee ihan hyvää listata mielessä noita onnellisuusasioita. Mikä se sitten on oikeesti tärkeetä siinnä omassa elämässä :)
Tänään on aamu aloitettu sillä.
