Nyt kun kerran

hevosenhajuun päästiin, niin postaan vielä yhden hevosaiheen.

Aiheena on Heppani Hopoti Hoi, tai ehkä paremminkin sen jalat.

Taas on se aika vuodesta kun ihania pitkäkoipia putkahtelee kesäniityille,

niinkuin Heppani Hopoti Hoi viimekesänä. Koivet oli tosiaan pitkät, ja aivan totaalisen lyntyssä. Toinen etujalka sojotti itään ja toinen länteen. Eihän se tietysti kutsumanimeltään Kekeksi ristittyä varsaa haitannut, onnellisena se paineli pitkin laidunta emänsä vierellä. Omistajat oli sitä enemmänkin huolissaan - eihän tuonnäköisestä kenokoivesta voisi ikinä tulla oikeaa ravihevosta.

Päätettiin kumminkin yrittää ja alettiin hoitaa ja suoristaa jalkoja. Kullanarvoisena apuna olivat miehen hyvät kengitystaidot (ja hyvät hermot), sekä Uno Yxklintenin kirja Varsan jalka-asentojen korjauksen ABC - asentovirheiden hoito teoriassa ja käytännössä. 

Kyllähän niitä sitten laiteltiinkin.

Vuoltiin, raspattiin, liimattiin, massattiin, askarreltiin, teipattiin ja leikattiin.

Ja kiroiltiin.

Monta kertaa oli varsa huollossa talven aikana. Se oppi siinä sivussa seisomaan paikallaan kiinnitettynä, nostamaan kaikki jalat ja muutenkin luottamaan ihmisiin että eihän nää huonoa meinaa vaikka vähän outoja puuhastelevatkin.

Mie tietysti kuvasin koko meijän yhteisen suoristusoperaation,

pistin kuvat kollaasiin ja tässä se nyt on teillekkin.

Toivon että joku saa tästä lohtua jos sieltä niityltä ei löydykkään sitä huisin hienoa suorakinttuista juoksiavarsaa. Itse olisin ollut vuosi sitten tämmösestä tsemppikollaasista onnellinen, niin toivottomalta tuntui tilanne. Toimeen kannattaa vaan tarttua heti, jalat suoristuu parhaiten kun hoidon aloittaa mahdollisimman äkkiä. Ja aina kannattaa yrittää. Uskomus että jalat suoristuu itsestään varsan kasvaessa on väärä, tai suoristuuhan ne osittain, mutta noin pahat asentovirheet ei oikene itsestään nin paljon etteikö niistä olisi myöhemmin haittaa eläimelle.

Ensimmäiset kuvat kollaasissa on otettu muutaman päivän vanhana, ja viimeisimmän otin viimeviikolla.

Yläkuvat on otettu tänään, kuvaajana meijän Mimma 5v. :)

Talvinen tervehdys!

Pienen talvikoomailun jälkeen - täällä ollaan!

Joskin vaan pienen kevyen kuvapostauksen voimin verrytellään tätä talvikohmeloista blogia.

Kokeilen että osaanko vielä... ;)

Tauon jälkeen on niin hankala hypätä taas kelkkaan, mutta nythän se on sitten tehty!

Ajattelin esitellä teille Keken uuden ystävän, Kimmon.

Äiti-tamma palautettiin joulun jälkeen kotiin, ja Keke sai kaverikseen

tuttavaperheen samanikäisen orivarsan. Pojilla onkin sitten iloa ja jähinää piisannut!

Hupaisaa seurattavaa kun aloittavat rallit tarhassa, hyvä ettei itekkin joutunut kameran kanssa

mukaan menoon.

Yritän palata pian uuden postauksen merkeissä. 

Yrittäjäkurssi alkaisi olla loppurutistusta vailla päätöksessä,

 tekeillä on tällähetkellä uusia tuotteita myyntinäyttelyyn joka alkaa helmikuun lopussa.

Kerron siitäkin sitten vielä lisää!

Iloisia ja mukavan rapsakoita talvipäiviä teille kaikille!

-Meke-

Tyhjennyspenkojaisissa

Pääsin käymään opiskelukavereiden kansssa erään omakotitalon tyhjennyspenkojaisissa.

Täällä oli siis jo kirppari pidetty, mutta paljon ihanaa rojua oli vielä

vailla kotia.

Meille muutti; 

vanha matkalaukku,

vihreäkuosillista retrokangasta joka on patjan päällinen,

ruskea vanha vekkari - vihreälle kaveriksi

vanhoja kannellisia riihimäkeläisiä, suurin oli 5l.

(ihanku niitäkin ei jo olis..;)

Ja niitten riihimäkeläisten kansia iso pino!

Erityisen ihana löytö käsityöläiselle oli vanhojen supikkaiden lestit.

 Jos vaikka saisi aikaiseksi huovuttaa näiden kanssa itselle tossut talveksi :)

Muutoin ovat vaan koristekäytössä.

Koulu etenee ihan kivasti. Paljon uusia ideoita ja uusia tuotteita. En malttaisi odottaa että saisin niitä esiteltäväksi ja myyntiin asti :) Pohjatyö on ensin kumminkin tehtävä huolella että saadaan sitten yritys asialliselle perustalle.

Meijän Hoppis on suoriutunut elämänsä ensimmäisen kilpailun finaaliin...

Nimittäin valokuvakilpailun - jossa äänestetään vuoden 2011 upeinta varsaa :D

Käykäähän antamassa ääni upeimmalle varsalle  TÄÄLLÄ

Tahdon vielä kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kirjoittaneita - jälleen taas ihana huomata etten oo ainoa.

Kyllähän myö taas tää syksy ja talvi selätetään yhessä tsempaten! ;) 

Maalipurkissa uitettu

Miun väritoiveet on ilmiselvästi kuultu ja huomioitu jossakin ylemmällä tasolla.

Toivoin varsasta vaaleaa ja läsipäistä.

Salaisena - ja tosi epätodennäköisenä toiveena

oli myöskin neljä pitkää sukkaa.

 Tosin niistä en uskaltanut oikeen ees uneksia koska

isän ja emän yhteinen sukkamäärä on tasan yksi,

ja sekin semmoinen matala vuohissukka.  

Heppani Hopoti Hoi oli kumminkin järjestänyt omistajalleen iloisen yllätyksen.

Reilu viikko sitten alkoi varsakarvan alta paljastumaan neljä huisin pitkää

valkoista sukkaa!

Nää on niin hienot! :)

Mitäs mamma kyykit siinnä - nyt kyllä puren siuta polvesta!

 Nyt olisi tarjolla litimärkä vaaleanpunainen varsan suukko!



Vihdoin!

Takana 11kk odotusta ja viimein koitti syntymän päivä! :)

Tästä kaikki alkoi

Tältä näytti välillä

Ja nyt se on siinä!

Suloinen, isänsä näköinen oripoika, juuri sellainen kun oli tilattu.

Ensimmäisessä kuvassa n. tunnin vanhana pikkuisena

lurppakorvana.

 Äitille suukko ja kiitos majapaikasta jossa oli hyvä kasvaa.

Kohta, kohta

Alle kuukausi aikaa jännittävään perhetapahtumaan.

Alkaa Viesti mammalla olla tukalat olot. Onneksi se saa huilailla viime hetket laitumella yhdessä siskonsa ja siskon pikkuisen tyttären kanssa.

Alkaakohan isäkin vaistoamaan jännät hetket? 

 Epäilen, sillä taitaa olla uudet heilat kiikarissa... ;)



Hevosten välisestä rakkaudesta

Olin tänään todistamassa paparatsin muodossa hevosten välistä lempeä. Miku kävi tutustumassa läheisesti erääseen hyvin viehättävään tammaneitoon. Tapaaminen sujui mallikkaasti ja kirjoittaja on ehkä askeleen lähempänä omaa hevosta.

Ehkä ensi kesänä?

Toivon

ja odotan!