Kummasti piristi -

jouluverhojen poisto ja kimppu

KELTAISIA

tulppaaneita.

No poistin mie ne joulukortitkin ja laitoin tilalle

nämä aivan ihastuttavat Joutomaan postikortit.

Oon vähän haaveillut tilaavani Joutomaalta pari

julistetta tai printtiä seinälle, mutta

en osaa päättää että mistä pitäisin eniten.

Kaikki ovat ihastuttavia ja sattuvat väreiltään just täydellisesti meille.

Käykäähän katsomassa!

No jo on kissapiru kerenny jäkertämään tulppaaninlehtiä.

Sabotaasi!

Viikonloppua kohti

- mennään iloisissa tunnelmissa!

Tarkoitus olisi sunnuntaiksi väsätä kakkua ja kutsua ystäviä juhlistamaan Aparaatin uran avausvoittoa :) Eilen Jokimaan kylmässä illassa nappasi ori kauan odotetun voiton. Tällä lämmitellään pitkään, ehkäpä koko lopputalven pakkaset  ;)

Tästä linkistä pääsee mukaan voittotunnelmiin :)

Aika hevospainotteista juttua puskee tänne blogiin. Mielelläni tekisin jonkun semmosen ihanan sisustusjutun, mutta ketään tuskin kiinnostaa se, että meillä roikkuu täällä edelleen joulukoristeita ja JOULUverhot!! Jessus miun kanssa! Mihin on kadonnut se sisustuskipu? Ehkä kaikki ideointi ja itsensä toteuttainen kulminoituu nyt noihin uusiin tuotteisiin ja niiden kehittelyyn. Saanhan mie kohta tehdä niistä kunnon postauksen. Nyt mennään näillä eväillä.

Voin mie kyllä muutaman kuvan laittaa - vaikka sit niistä joulukorteista.... ;)

Valoa pimeään

Voitteko kuvitella että meillä ollaan oltu tähän asti ilman yksiäkään jouluvaloja...

Eikä nääkään oo kauheen jouluiset, mutta iskevät erilaisella ideallaan.

Jotainhan oli keksittävä vaihtohallista löytyneille vanhoille lampunvarjostimille

 joita oli koko pyykkikorillinen!

Lamppujen valonlähde on pieni alle vitosen maksava jouluvalosarja.

Tää toimi myös pystyasentoisena jossa valot oli pujotettu lampunvarjostimien läpi.

Nyt on jo mietinnässä isompi kokonaisuus makuuhoneeen sängynpäätyyn...

Iloisia jouluisia päiviä kaikille, palaan vielä jouluisemman postauksen merkeissä.

(ja pahoittelen harvaa päivitystahtia - tää on taas niin tätä, kyllä työ tiiätte... ;)

Kivaa pientä

Ensimmäinen viikko harjoittelua Livinkissä hurahti vauhdilla.

Ollaan Heidin kanssa aika hulvaton tiimi - kaksi ihmistä joilta ei

ideat ja visiot kesken lopu. Saas nähdä mitä tää vielä poikii :)

Ostoksien suhteen oon vielä päässyt vähällä,

ja nääkin tuli tietysti vaan ja ainoastaan tarpeeseen - kärpässieni yövalot tytöille.

Entinen yövalo on varmasti ollut lähellä aiheuttaa tulipalon.

Se oli semmoinen pistorasiaan laitettava malli,

joka oli kärähtänyt niin että muovinen osa jossa oli jotain

kalankuvia oli sulanut ja muovi mennyt mustaksi...

Halusin uudet semmoiset joita ei tarvitse pistorasiaan laittaa, ja nää oli aivan ihanat.

Kierrätyskeskuksesta lähti alkuviikosta mukaan Marimekon värikäs lokerikko

Maisan sängyn viereen seinälle. Tässä on kiva pitää unikavereita ja iltalukemisia.

Kestosuosikkina meillä on iltasaduissa pitänyt kirja "Kuinka Myyrä sai housut" Liekö osasyy siinä että se on ollut itsellänikin lapsena suosikkikirja joten myös äiti nauttii kirjan saduista ja erityisesti kuvista.

Hullua että vielä muutama vosi sitten en olis voinu kuvitellakkaan laittavani seinälle tuonväristä lokerikkoa, ja nyt se on vaan ihana?!

Kierrätyksestä lähti mukaan myös pari koriste-esinettä, joita en kyllä tääntyylisiä oo pahemmin ostellut.

Nyt oli vaan pakko.

Vessan hyllylle Bambi kipsiveistos sekä hauskaa pehmeää kumia oleva vauvanlelu pupu.

Ihanan kamalat - vanhojen peltirasioiden seuraksi. :D

Kiitos -

kommenteistanne edelliseen lattiapostaukseen!

Nään jo sieluni silmin kuinka ihana siitä tulee, ja kuinka kodikkaaksi ilme muuttuu.

Vinkit puulattian käsittelyyn oli kanssa tosi tervetulleita,

vieläkun pääsisi livenä jossain kattomaan että miltä ne oikeesti näyttää eri aineilla käsiteltyinä.

Eihän tuo tietysti oo mitään ihanaa leveetä lankkua,

mutta puuta kumminkin.

 Ja uskon että joku tuommonen käsittely saisi ihmeitä aikaan.

Olihan tuo jarrutteleva osapuolikin käynyt kommentteja lukemassa, ja mutisi jostain blogimanipuloinnista... Mitä se semmonen on?! ;)

Hih!

Lastenhuoneessakin on laminaatin alla puulattia, mutta meijän makkarissa ei.

Siellä on jostakn syystä muovimatto.

Mutta jos saan muualle puulattiat, niin lupaan kestää nurkumatta makuuhuoneen laminaatin,

(ainakin vähänaikaa)

vaikka ihan hirveä se onkin.

Kohta se olisi taas yksi viikko paketissa.

Arjen pyöritys imee suurimmat voimat - huusholli on usein semmosessa kuosissa että

vois vaan alkaa itkemään.

Sängythän täällä ei oo ikinä pedattuina eikä vaatekaapit järjestyksessä,

mutta välillä tuntuu että tästä torpasta on kaikonnut viimeisetkin järjestyksen ja siisteyden rippeet.

NO, nyt on näin ja eihän se maailmaa kaada.

Sitäpaitsi ensiviikolla puhaltaa taas mukavat uudet tuulet kun aloitan kuukauden työharjoittelun -

Livinkissä :)

Siitä tulee kivaa!

Voi himputti

Nyt kun on taas ilmat viilenneet niin mie hullu viluvarvas unelmoin täällä puulattioista.

Piti kaivaa muutama raksa-aikainen kuva ja kattoa että miltä se puulattia näyttikään.

Tuollahan se on - kylmänkalseankiiltävän laminaatti ällötyksen alla.

Kuvissa se näyttää parempikuntoiselta kun olikaan, muistan sen.

Täällä on ennen meitä asunut isoja koiria, tanskandoggeja joiden kynsistä on jäänyt ikuiset jäljet lattiaan.

Osasta kohtaa lattia on ihan priima, mutta sieltä mistä on eniten kuljettu, on se naarmuilla ja tosi kulunut.

Silloin kun remontoitiin - keväällä siitä tulee kuluneeksi seitsemän vuotta - kävi lattianhioja tuota katsomassa ja sanoi ettei siitä saa enää hyvää hiomalla.

Mutta entäs maalaamalla?

Tai jollakin ilveellä jos sen saisi kunnostettua?

En tiedä.

Harmittaa kun silloin annoin niin helpolla periksi ja valittiin laminaatti.

Silloin olin ehkä tarkempi että lattian pitää olla siisti ja tasainen ja uskoin että siitä ei saisi hyvää.

Nyt ei niinkään pienet raot ja kolhut haittaisi. Kunhan olisi puuta.

Harmi kun tuonne alle ei voi kovin helpolla kurkistaa.

Mieshän ei lämpene tälle yhtään.

Nykyinen on ihan hyvä.

Ja mie oon nähny jo untakin puulattioista.

Taitaa vaatia taivuttelua...

Näistä jääkylmistä, sukan alla suhisevista ja kaiken paskan paljastavista

laminaateista on päästävä eroon.

(Kuvissa näkyvä vaalea sotku lattialla on remonttipölyä. Se on tarttunut paremmin kuluneisiin kohtiin.)

Sateista lauantaita

Täällä on mukavat huilipaikat ollut tarpeen...

Ollaan sairastettu koko porukka.

Tautikin on ikävimmästä päästä - Herra Yrjön vierailu matalassa majassamme.

Itse pääsin (toivottavasti) vähällä, ainoastaan yhden päivän järkyttävillä vatsanväänteillä.

Voiton puolella kumminkin, ehditään vielä nauttia viikonlopusta.

Nauttikaahan tekin - ja koittakaa pitää itsenne terveinä!

Ps. Heppani Hopoti Hoi lähettää kiitokset kaikille sitä äänestäneille,

ensimmäisestä kilpailusta heti mitalisija!

Keke on nyt sitten virallisesti suomen kolmanneksi upein varsa vuonna 2011.

Ei huono! :D

Tyhjennyspenkojaisissa

Pääsin käymään opiskelukavereiden kansssa erään omakotitalon tyhjennyspenkojaisissa.

Täällä oli siis jo kirppari pidetty, mutta paljon ihanaa rojua oli vielä

vailla kotia.

Meille muutti; 

vanha matkalaukku,

vihreäkuosillista retrokangasta joka on patjan päällinen,

ruskea vanha vekkari - vihreälle kaveriksi

vanhoja kannellisia riihimäkeläisiä, suurin oli 5l.

(ihanku niitäkin ei jo olis..;)

Ja niitten riihimäkeläisten kansia iso pino!

Erityisen ihana löytö käsityöläiselle oli vanhojen supikkaiden lestit.

 Jos vaikka saisi aikaiseksi huovuttaa näiden kanssa itselle tossut talveksi :)

Muutoin ovat vaan koristekäytössä.

Koulu etenee ihan kivasti. Paljon uusia ideoita ja uusia tuotteita. En malttaisi odottaa että saisin niitä esiteltäväksi ja myyntiin asti :) Pohjatyö on ensin kumminkin tehtävä huolella että saadaan sitten yritys asialliselle perustalle.

Meijän Hoppis on suoriutunut elämänsä ensimmäisen kilpailun finaaliin...

Nimittäin valokuvakilpailun - jossa äänestetään vuoden 2011 upeinta varsaa :D

Käykäähän antamassa ääni upeimmalle varsalle  TÄÄLLÄ

Tahdon vielä kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kirjoittaneita - jälleen taas ihana huomata etten oo ainoa.

Kyllähän myö taas tää syksy ja talvi selätetään yhessä tsempaten! ;) 

Eestaas

Keittiössä ei tuo ikkunan edusta löydä omaa huonekaluaan. Siinä on ollut vuoden aikana varmasti viisi erilaista ehdotusta - puusohva, puupenkki, pienempi aputaso, isompi lipasto ja nyt sitten tuo työhuoneessa majaillut aputaso, joka oikeastikin kuuluu keittiöön. Luulin vaan ettei se mahdu tuohon.

Tässä vaihtoehdossa miellyttää muihin kokeiluihin verrattuna se että taso on samalla korkeudella kun työtaso muutenkin. Kaikki matalammat vaihtoehdot on näyttäneet jotenkin kikkanoilta pöydän takana.

Olisi ihanaa jos olisi semmonen oikein iso keittiö,(että mahtuisi vatkaamaan huonekaluja vielä enemmän ;) reilusti tilaa pöydän ympärillä, ja enemmin tyhjää seinätilaa - jota meidän keittiössä ei oo ollenkaan.

Muistatteko kun kaupoissa oli vielä tuommoiset alempien kuvien mukaiset metalliset ostoskorit? Ei tosinkaan noin ruosteisia kun omani... Löysin korin tien toisella puolella olevalta hevoslaitumelta, jonka keskelle on lapset joskus vuosia sitten rakentaneet puuhun majan. Liekö miehenikin sisaruksineen olleet siellä rakennuspuuhissa? Kori oli naulattu puuhun, ja siellä oli vasara sekä punainen ämpäri täynnä nauloja :)

Emalikattilakokoelma pääsi kokonaisuudessaan esiin tason ylemmälle hyllylle, ja alemman hyllyn kaljalaatikossa säilytetään lehtiä.