Metsän antimia...

hiemankin eri muodoissa... Eilen kävin läheisessä metsässä saaliinani ihanaa vihreää sammalta ja iso nippu risuja.

Tänään ne saivat uudet muodot.

Sammaleesta syntyi pieni ikivihreä puu ja risuista rouhea kranssi...

Iltahämärässä...

Eilen kuvasin tekemääni virkkauskoppaa... Sehän näyttää ihan lumilyhdyltä! Siellä ei oo kynttilää sisällä, vaan takana on ihan pöytävalaisin. Nyt pähkäilin että uskaltaisikohan sisälle laittaa tuikun vaikka litrasessa riihimäen lasitölkissä. Ois just sopivan kokonen ja iso suuaukko... Poltetaanhan niitä kynttilöitä puisissa lyhdyissäkin? Mitä ootte mieltä? Olisivat kyllä verannan ikkunoilla vastustamattoman kauniit...

Eilen ostin itelleni valkoisen atsalean. Yksi lempikukistani ja ehdottomasti valkoisena.

Muistoja mummosta...

Ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia kävijöitä! Kiitos että käytte ja jaksatte kommentoida :) Kauan en oo tätä hommaa tehny mutta oon kyllä jääny pahasti koukutukseen.

Eilen, olimme äitini, siskoni ja tätini (plus lapset) kanssa siivoamassa kesällä kuolleen mummomme taloa. Talo myydään ja kaikki mummon ja ukon tavarat pitää saada korjattua pois. Haikeaa hommaa, mutta tietenkin tehtävä. En ollut käynyt surumäessä mummon kuoleman jälkeen. Kummallinen tunne kun menin sisälle, ei mummoa, eikä sitä tunnelmaa... Pelkästään talo ja paljon tavaraa.

Äitini oli sanonut että eihän siellä enää oikeen mitään oo, kun en aikasemmin ollut lähtenyt katsomaan mitä haluaisin. Ajattelin vaan mielessäni että ne tavarat mitä mie sieltä haluan, varmaankii kyllä oottavat. Ja siellähän ne oli... Ihania vanhoja juttuja nurkat pullollaan. Mummon vanha kiikkutuolikin oli vielä sielä, ainut huonekalu jonka toivoin saavani.

Poislähtö teki pahaa. Viiminen kerta mummolassa. Ja ensimmäinen kerta kun ei ollut mummo rappusilla vilkuttamassa. Autoradiosta soi Kaija Koon "Minä muistan sinut". Itkin.

Mummon vanhat reinot, kokoa 36, juuri sopivat... Keneltä lie periytynyt jalan koko :)

Ihana aarrekoppa käsityöläiselle, lankaa, rihmaa, neuloja, saksia, nappeja, pitsiä... Tulossa on myös mummon vanhat kangaspuut, pääsee kutomaan!

Hylly tuunaus...

Tätä hommaa oon oikeesti miettiny kauan... (Yleensä en mieti...) Hyllyä pitkän eteisemme päätyyn, oven päälle. Säilytystilaa ei tarvitse lisää, mutta kun se ehkä olisi kivan NÄKÖINEN :) Meinasin että käyn ostamassa liimapuulevyä ja laittaisin siihen ikeasta ostamani valkoiset kannattimet.

Mutta... mitä järkeä on ostaa puuta kun tää talo kaikkine talleineen, halleineen ja varastoineen pursuilee puutavaraa... Ja vielä vanhaa sellaista. Kyseisen hylly "levyn" raahasin meidän aitasta. Se on aitan kattolankku joka on parivuotta sitten tippunut katosta. Ihana harmaa kulunut kaunokainen. Maalasin pintaa hieman valkoisemmaksi ettei tulisi niin synkkä. Ikean kannattimet työnsin takaisin kaappiin. Ne eivät enää sopineet kuvioihin.

Liimapuulevy olisi todennäköisesti ollut helpompi... Kattolankku kun ei tosiaankaan ollut ihan suora. Mutta seinällä se nyt on ja suurin ongelmani on että mitä kivaa sinne laittaisin... :)

Tämän kaksikon...

toteutin myös tänään, kun nyt pääsin taas vauhtiin...

Hurmiossa

oon siitä pikku-ihmisestä... Oli vielä pakko, kun sitä vaaleenpunaista kudetta jäi vähän... :)

Taisi kesä tulla...

Niin on nätti ja lämmin ilma ulkona. Käytiin taas hakemassa omppuja hepoille ja tytöt leikkivät hiekkalaatikolla. Otin kameran mukaan ja räpsin vähän syksykuvia...

Äiti ja lapsi

Uusi elämä...

Syntyi tänään, kun rakas siskoni perheineen sai pikkuisen tytön! Hilja oli kuin olikin Hilja, vaikka kovasti väittivät että toinen poika tulee. Ihanaa, ootan jo kovasti että pääsisi tapaamaan tätä sukumme uusinta tulokasta. Tohkeissani ompelin hänelle jo pienen pehmokyltinkin... :) Ja luovun myös hyvillä mielin Hello Kitty kassista, on tää niin paras juttu!

Suuri rakkauteni...

On tämä viimetalvena meille kotiutunut vanha, valkoinen lasten sänky. Sain sen ukoltani, eli äitini isältä. Sijotin sen välittömästi olohuoneeseemme, kotimme keskipisteeseen. Mieheni tuumasi kun olin kantanut huonomaalisen, ullakolta haisevan kapistuksen kahtena kappaleena olohuoneen lattialle että "nyt tais tulla paha sisustuksellinen arviointivirhe"... Kommentti jäi mieleeni, ja hymyilyttää edelleen... Paljon sille ei edes tarvinnut tehdä. Uusi patja, parista kohdasta vähän maalasin ja löin yhden naulan. Tietysti reilusti pehmoisia tyynyjä ja nallekaksikko joka on istunut sängyllä siitä päivästä asti. Sängyn yläpuolella on vanhat ikkunanpokat jotka ovat mieheni vanhempien pihalla ennen olleesta sauasta.

Paljon on tullut kuvia otettua, ovat yhdessä loistotausta omille tekeleilleni. Rekvisiitta vaihtuu, mutta sänky, ikkuna ja nalleherrat pysyy...

Niin ja hyväksyntä on tullut mieheltäkin... Kun olin saanut kaikki laitettua ja illalla viinilasin kanssa istuskelin vastapäisellä sohvalla ihailemassa uutta tulokasta, niin mies tuumasi siihen että
"pöhkö akka, saa jotain kiksejä tuon vanhan sängyn tuijottamisesta" Hehee... Niin saankin!

Prinsessojen valtakunta...

Ihastuttava väriläiskä muuten niin "värittömässä" kodissamme. Ihanaa että on paikka jonne voin sijoittaa kaikkea kirjavaa ja retroa joista paljon pidän. Vaikka yleisesti ottaen kotimme on enemmänkin maalaisromanttinen hömppä...

Huoneen asukki yleisimmässä lookissaan... Ilman vaatteita, kruunu päässä.

Uudet vaunut

Tänään meille kotiutui tämmöiset pilkku-ihanuudet... En voinut vastustaa, kun huutonetistä nämä bongasin. Olivat vielä omalta kylältä, niin saatiin noutaa. Oon katellu tyttöjen nukeille menopelejä, kun nyt näyttäisi olevan se aika että nukeilla leikitään. Mutta... nuo nykyajan nukenvaunut on jotenkii niin "muovisia" (ja kalliita) etten oo löytäny semmosia mistä itekkii pitäsin. Ja nämä on ihan samaa mallia kun itselläni oli pikkutyttönä! Oran vaunut, ovat oikeen laatupelit. :) Tytöt ovat tietysti totaalisen haltioissaan. Kinaa on niistä tullut jo tuhat kertaa. Nukkumaan on päässeet nuket, nallet, ja isompi likka ehdotteli Martti kissallekkin että "Tuu kyytii, Maisa työntää iha varovasti..."

Kassi

Niin, tämmönen siitä nyt sitten tuli... Vähän isompi mitä olin suunnitellut, mutta mahtuupahan roipetta sisään. Maisa suostui poseeraamaan siskon talvihaalari päällä, kun hieman maanittelin :) Aika namu...!

Koukutuin...

Tähän virkkaamiseen matonkuteella... Ihanaa hommaa, työ etenee reippaasti ja saa jotain valmiiksikin. Rajattomasti mahdollisuuksia ja tapoja toteuttaa. Tähän mennessä olen saanut tehtyä koreja, mattoja ja pannunalusia. Seuraavaksi meinasin kokeilla laukkua... Ostin läheisestä kudekaupasta ihania herkkukuteita; limeä, pilkullista ruskeaa, vaaleanpunaista ja tietysti valkoista. Mitä kaikkea ihanaa näistä saakaan...!