2 x

Siamilainen kissa.

Apua, näähän tuplaantuu!

Meille muutti reilu viikko sitten uusi perheenjäsen Leo.

Leo on alle vuoden ikäinen siamilaiskissa, ja se on viettänyt tätä ennen kaupunkilaiskissan elämää. Kaupunkiin se ei ikinä kai sopeutunut kovin hyvin, vilkas ja seurallinen luonne, kokoajan touhottaa jotakin. Meille se kotiutui täydellisesti. Pari päivää se vei - ja ihme kyllä - muutkin kissat on ottaneet sen mukaan laumaan. Sitä jännäsin eniten että kuinka käy kun lähes aikuinen kissa tulee taloon jossa on ennestään kolme leikattua kollia.

Paljon on uutta ja jännää entisellä sisäkissalla tuolla ulkosalla.

Lintuja, kärpäsiä,

tassujen alla pisteleviä kiviä, ihanaa vihreää ruohikkoa,

sekä tilaa revitellä niin että ruohotupsut pöllyävät!

Ensimmäinen hiirikin on jo syötynä

(Tosin Martti kissalta pöllitty)

Hauska yhteensattumakin tässä jutussa on.

Silloin kun Oivaa oltiin hankkimassa meille olin jo valmiiksi päättänyt että kissasta tulee Leo. Oiva ei sitten näyttänytkään Leolta ,

joten pitkin hampain luovuin nimestä ja kissasta tehtiin Oiva.

Nyt sitten sain sen Leonkin :)

Väriterapiaa

Alkukesän ihanaa vehreyttä ei voi kun ihastella.

Ihan jumalaisia värejä, pintoja ja muotoja

Tänäkesänä on kesäkukkaistutusten teemana 

rennon värikäs sillisalaatti.

Mukaan mahtui kaikki isokaunosilmästä amppelikurkkuun,

unohtamatta tietysti aitoja mummonpunaisia pelargonioita.

Astioina tutut ja turvalliset sinkkiämpärivanhukset.

Kamera on roikkunut taas ahkerasti kaulassa, tässä kuvasatoa.

(kurkkusatoa saadaan vielä kotvanen odottaa, kts. toinen kuva... ;)

Nyt kun kerran

hevosenhajuun päästiin, niin postaan vielä yhden hevosaiheen.

Aiheena on Heppani Hopoti Hoi, tai ehkä paremminkin sen jalat.

Taas on se aika vuodesta kun ihania pitkäkoipia putkahtelee kesäniityille,

niinkuin Heppani Hopoti Hoi viimekesänä. Koivet oli tosiaan pitkät, ja aivan totaalisen lyntyssä. Toinen etujalka sojotti itään ja toinen länteen. Eihän se tietysti kutsumanimeltään Kekeksi ristittyä varsaa haitannut, onnellisena se paineli pitkin laidunta emänsä vierellä. Omistajat oli sitä enemmänkin huolissaan - eihän tuonnäköisestä kenokoivesta voisi ikinä tulla oikeaa ravihevosta.

Päätettiin kumminkin yrittää ja alettiin hoitaa ja suoristaa jalkoja. Kullanarvoisena apuna olivat miehen hyvät kengitystaidot (ja hyvät hermot), sekä Uno Yxklintenin kirja Varsan jalka-asentojen korjauksen ABC - asentovirheiden hoito teoriassa ja käytännössä. 

Kyllähän niitä sitten laiteltiinkin.

Vuoltiin, raspattiin, liimattiin, massattiin, askarreltiin, teipattiin ja leikattiin.

Ja kiroiltiin.

Monta kertaa oli varsa huollossa talven aikana. Se oppi siinä sivussa seisomaan paikallaan kiinnitettynä, nostamaan kaikki jalat ja muutenkin luottamaan ihmisiin että eihän nää huonoa meinaa vaikka vähän outoja puuhastelevatkin.

Mie tietysti kuvasin koko meijän yhteisen suoristusoperaation,

pistin kuvat kollaasiin ja tässä se nyt on teillekkin.

Toivon että joku saa tästä lohtua jos sieltä niityltä ei löydykkään sitä huisin hienoa suorakinttuista juoksiavarsaa. Itse olisin ollut vuosi sitten tämmösestä tsemppikollaasista onnellinen, niin toivottomalta tuntui tilanne. Toimeen kannattaa vaan tarttua heti, jalat suoristuu parhaiten kun hoidon aloittaa mahdollisimman äkkiä. Ja aina kannattaa yrittää. Uskomus että jalat suoristuu itsestään varsan kasvaessa on väärä, tai suoristuuhan ne osittain, mutta noin pahat asentovirheet ei oikene itsestään nin paljon etteikö niistä olisi myöhemmin haittaa eläimelle.

Ensimmäiset kuvat kollaasissa on otettu muutaman päivän vanhana, ja viimeisimmän otin viimeviikolla.

Yläkuvat on otettu tänään, kuvaajana meijän Mimma 5v. :)

Mahakuva päivitys...

Täällä on ollut monessa lempiblogissani ihania raskausuutisia ja somia masupäivityksiä, joten pitihän se miunkii osallistua buumiin!

Kuvassa pullistelee tuleva mamma M.A. Juju. Raskausviikoista en oo ihan kartalla, la on juhannuksena. Täällä ei oo satanu lunta, vaan kesäsateen kastelemaan selkään on juuttunut tuomenkukkien terälehtiä. Kesän ensimmäisen sateenkaaren pää osui parhaaseen paikkaan - tuossa karvayksiössä asuu tallin uusi Aarre! <3

Se olis sitte kesä!

Ja senhän taas huomaa... Eipä malta tää mummo sisällä paljon istuskella, tai ylensäkkään istua juuri missään. Aloitin työt puutarhalla huhtikuun puolessa välissä ja kuten voitte arvata tahti on huimaa tähänaikaan vuodesta kyseisissä paikoissa. Töitten jälkeen on aika rättipoikki puhki, mutta silti oon niin hullu että tykkään hirveesti. Päivät menee lentämällä ja illat vielä siihen perään.

Hevoset on onneksi ulkoistettu tallista noin viikko sitten, helpotti huomattavasti illan työmäärää. Laitumia pitäisi alkaa väsäilemään varsoille ja kantavalle tammalle. Juhanuksen kiepeillä olisi aika uuden pikkukoipeliinin :)

Ihanaa että on vihdoin kesä. Taas pitkän talven jälkeen tuntuu että sitähän on jälleen elossa!

Käyn sillontällön kirjottelemassa kuulumisia, ja palaan varmaan viimeistään varsauutisten kanssa. (toivottavasti kaikki menee hyvin)

Ihanaa kesää kaikille, nautitaan tästä ja

muistakaa ostaa paljon kukkia - sekä istuttakaa ainakin yksi puu ;)

Terkkusin: Merja

Lapsia talossa -

Vanhin 6 ja nuorin 3.

Voitte arvata että vauhtia ja vaaratilanteita piisaa. Monellehan tämä on arkipäivää että lapsia on monta. Miulla tää vaatis hieman treenausta. Liian monta liikkuvaa osaa, liikaa melua, ja ja... Onneksi vieraat lapset on senverran tuttuja että tietävät että täällä asuu tiukkis täti joka osaa kyllä komentaa tarpeen tullen.

Oon tätä harjotellu senverran että tiiän sen että tilannetta ei saa päästää ryöstäytymään käsistä. Juokseminen sisätiloissa, kiellettyihin paikkoihin meneminen, hilluminen, riitely sekä kinastelu on pyrittävä estämään siinnämäärin että tilanne kestää miun räpylöissä. Kokemusta on nimittäin siitä kun tuo lauma yliväsyneenä juoksee, huutaa ja tappelee ja kääntää siinnä sivussa koko talon ylösalaisin. Ja sitä mie en tänään halua.

Tylsä ja tiukkis täti on myös eliminoinut käytöstä kaikki olohuoneen potentiaaliset majanrakennustarpeet. Vain lastenhuoneessa on sallittua rakentaa majoja.

En voi kehua itteeni kaikista kivoimmaksi ja lapsirakkaimmaksi ihmiseksi -

omiani rakastan, muut menettelee pieninä annoksina ;)

Kohta yritän muiluttaa tuon porukan kuravehkeisiin ja suunnata ulos ja tallille. Mummi lupasi ruokkia meidät nakkikeitolla, ja ehkä kaitsea katrastani senhetken että saan tallityöt tehtyä.

Kyllä mie selviän - ja viihdytän itseäni lapsien huumorilla jota tuonikäisistä irtoaa ihan kiitettävästi.

(Onni on kuningas koska Onni on poika, ja Maisa on kuningatar koska Maisa on tyttö. Ja kuningatar määrää koska se on nainen! )

Ps. Myyrälle kiitos pienestä blogihetkestä

Päivän piristys

Jos äitillä on ollu pientä kevänahkeutta, niin onneksi tällä äitillä on ihanan topakka eskarilainen.

Tänään koulusta kotiutuessaan sanoi että haluaa paistaa piirakoita.

Eikä miulla ollut tosiaankaan mitään sitä vastaan.

 Hyvin hoitui homma,

nostin vaan kuuman pellin pois uunista kun tuli ilmoitus että ovat valmiita.

Äiti unohti myös laittaa pääsiäisruohot ajoissa itämään - tähänkin tuli pelastus.

Maisa oli koulussa tehnyt hienon ruohokopan, joka pääsi kunniapaikalle keittiöön.

Ja lisäksi äitille oli piirretty hieno pääsiäispiirrustus.

Aika ihana tyttö miulla :)

Ankka on taas päässyt poseeraushommiin, kuvan peiton lisään huutonettiin

Ihanan muotisinappinen silkkitäkki - ylimääräisenä meillä.

Törkyä

Tässä kotona pyöriskellessä on taas tullu kateltua näitä nurkkia - kaappeja ja laatikoita - aittoja ja varastoja. Ei kannattais, kun ahistuu siitä kaikesta ylimääräisestä rojusta mitä ihmiselle kertyy. Ihan kaikkee kamalaa ja kamalan ihanaa on ylimääräisenä lojumassa. Ehkä tätäkin vielä tarviin, ja tääkin on varmasti joskus tosi hyödyllinen... Niin varmaan!

Ikinä ei tuu tarviimaan, kun ei luultavasti edes muista kyseisen tavaran olemassaoloa.

Meinasinkin laittaa pääsiäiseksi kokon pellolle, voin polttaa kaikkia poltettaviksi soveltuvia rojuja ja karkoittaa jotain pahoja henkiä - vai mikä niiden pääsiäiskokkojen tarkoituksena olikaan? Vanhoja lehtiä, rikkinäisiä vaatteita ja kenkiä, jne käyttökelvotonta ja palavaa. 

Oon huono myymään mitään kirpparilla pois, ennemmin tulee annettua, tai vietyä Konttiin kierrätykseen. Huutonetissä oon myyny joitakin yksittäisiä, sinne laitoin nyttenkin jotain kivempia juttuja, kuten alimmaisen kuvan peiton. Noita peittojakin on meillä ihan kauheesti, inhottaa ihan kun ovat kaikki omalla tavallaan tosi sieviä, mutta eihän niitä käytössä tarvii yli kymmentä olla..

No, pikkuhiljaa - helpottaa ihanasti kun aina saa yhden paikan siivottua ja lajiteltua tavarat.

Voi kun omaisi semmoisen minimalistin mielen, mutta siihen en pysty.

 

Huono.

Normipostausta yritin tähän väliin kirjottaa, kun on nyt monta tullut noista tuotteista.

Huonosti vaan lähtee nyt tästä tukasta irti mitään järkevää. Ajatukset karkaa, ja niin johdonmukaisesta blogikirjoituksesta ei tullutkaan yhtään mitään. Joukko tosi sekalaisia kuvia keittiön kirpparivaa'asta (miten se kirjotetaan?!) - Oivan tipuntappokuviin. Tosi johdonmukaista.

Pitkästä aikaa taas kotioloissa, ja tuntuu että tänne tukehtuu. Tykkään olla kotona, ja tyttöjen kanssa, mutta jotenkin veltostuttaa tää arki. Sain kesäksi läheiseltä puutarhalta oman alan hommia ja kovasti oottelenkin niiden alkamista. Ehkä tää taas tästä polkasee käyntiin. Puolessa vuodessa ehti hyvin tottua koulupäivien rytmiin ja nyt on ihan orpoa.

No, tässä on nyt nää kuvat, koitan keksiä enskerraks jotain järkevämpää.

Tähänaikaa olis ehkä suositeltavampaa olla vaakatasossa peiton alla, eikä yrittää

väkisin kirjottaa tyhjästä päästä olematonta juttua.

Tulipahan kirjotettua kumminkin.

Tää on oikeesti huono!