Ihanaista sunnuntaita!

Täällä on ollut hurja vilske viikko... Paljon oon istunut ompelukoneen ääressä ja treenannut uuden koneen käyttöä... Meille kotiutui viimeviikolla upouusi Brother Innov-is 10 ompelukone. Aivan loistopeli verrattuna entiseen parikymppiseen louskuttimeen... :D Käytiin myös tyttöjen kanssa viimeviikolla mummolassa yökyläilemässä.

Ja arvontakin on ehditty tänään suorittaa...

Siskoni toimi onnettarena ja virallisena valvojana. Arpaonni suosi tälläkertaa nimimerkkiä Laura!

ONNEA!

"Tottahan minäkin lähden mukaan! Lähes joka päivä käyn katsomassa mitä uutta olet kyhäillyt. Aivan ihania käsitöitä teet ja kotisi näyttää Ah niin kodikkaalta! Onnittelut kävijämäärästä! Laura"

Kiitos kaikille osallistujille, teitä oli hurjasti! :)

Ja Laura, otathan yhteyttä sähköpostiini, haluaisin lähettää siulle nämä...

Kenkälaatikoista...

saakin aika kauniita lahjapaketteja tai joulurekvisiittaa kotiin, kun niitä vähän tuunailee... Kenkäkaupan täti oli kyllä vähän huulipyöreenä, kun niitä kävin kysymässä :) Oli just sopivasti purkamassa kenkiä pois laatikoista, kun kysyin että joutasko ne tyhjät laatikot miun matkaan. Sainkin niitä sitten oikeen aimoläjän!

Siinnä oli sitten ihmisillä ihmettä kun viiletin monta kertaa kauppakeskus Galleriaa pitkin kauhea torni kenkälaatikoita sylissäni. Rappusiin mennessäni eräs ystävällnen nainen auttoi oven auki, ja katsoi niin kummasti että oli pakko sanoa etten oo ostanu niin monia kenkiä, laatikot ovat tyhjiä... :D

Punaruutua...

kun alkoikin tuo valkoinen kyllöittämään... ;) Ei vaan, mukavaa välillä väsäillä jotain perinteisestä jouluväristä. Täällä on ainakin ennen joulua aika tonttulameininki...

***

Punanuttu enkelipussukka vaikka joulukalenteriksi...

Tonttu tuo kilteille lapsille yöllä uuden aarteen pussin kätköön aamuksi :)

Toimi meillä viimevuonna, tosin tytöillä oli semmoset pellavaiset joulusukat, josta aina aamuisin löytyi joku kiva tarra tai muu pikkujuttu. Saa nähdä milloin ne keksii nuo suklaakalenterit...

Retki riihelle

Ihana kuurainen aamupäivä innoitti meidät tytöt ulkoiluhommiin. Äiti päätti että lähdettäisiin käymään läheisellä riihellä katsomassa josko niitä tonttuja jo näkyisi...

Ja mitä kummaa, siellähän ne olivat ikkunalla päivää paistattelemassa. Riihitontut Nuutti ja Taimi. Voi sitä ihmettä, kun tytöille kerroin riihitonttujen elämästä... Ne pitävät huolta riihestä ja vahtiivat siellä hevosten heiniä :)

Mukanamme riihiretkellä oli myös kissaherra Joona, joka ilomielin osallistuu aina meidän touhuihin.

Eikä ilman aarteita päästy kotiin...

"Äiti kato Maisa löysi korun"

Tyttö tainnu tulla äitiinsä :) Vanha ruosteinen laakeri, mistä lie sen löytänyt mutta kaunis se oli kuin koru... Laitettiin taskuun talteen ja kotona äiti putsasi sen. Sitten se pujotettiin nauhaan ja vielä lisäksi pieni kulkunen.

Voiko oikeesti olla kauniimpi koru?

Mukava päivä oli meillä, sain vielä tehtyä eiliseen sarjaan kranssin. Nuo vanhat tekstijutskat ovat vieneet miut mennessään... Sopivat miusta niin kivasti talveen ja jouluun.

Jotain herkkää ja haurasta...

Olisko nyt sitten...

niitten arpajaisten vuoro? Kymmenentuhatta kävijää kasassa, ihan huimaa!

Lupailin tuossa aiemmin että voisin jotain pientä keksiä...Palkintoa en vielä paljasta, mutta se voisi olla jotain tämänsuuntaista...

Tänään piti kokeilla tehdä tuommoisia vanhahtavalla tekstillä varustettuja sisustusjuttuja... Pehmokyltti, viinipullopussi sekä taulu. Reilusti vaan pitsiä ja pellavaa niin nättiähän siitä tulee :) Pehmokyltin tekstintaustan käsittelin vielä kellertäväksi kuin vanhanaikainen paperi konsanaan. Teksti on pätkä englanninkielisestä "The snowman" joululaulusta.

Sen voin arpajaispalkinnosta luvata että se on jotain käsintehtyä... Osallistumisaikaa on kolmanteentoista päivään asti, osallistumiset tähän postaukseen.

Nyt sitten kaikki innolla mukaan... Ihanaa että ootte olemassa:)

Jotain muuta välillä

Pitkästä aikaa pääsin taas heposhommiin, kun lähdettiin lenkille suomenhevostammani kanssa. Lapset menivät päikkäreille mummille ja mie kerkesin käydä reilun tunnin ajelemassa. Yleensä meillä mies hoitaa nuo ajohommat ja muutenkin tallityöt ovat hänen kontollaan. Tyttöjen kanssa autellaan kun pystytään ja mie käyn joskus harvoin ajamassa. Ennen lapsia hevosten valmennus kuului jokapäiväiseen ohjelmaan ja toivon että pian taas pääsen paremmin osallistumaan tallitöihin kun lapset vähän kasvaa. Mukavaa hommaa, nautin taas täysillä omasta rauhasta, pitkästä ajolenkistä ja loistavasta ulkoilmasta!

Edessä vinksu turrikkaturkki ja taustalla karsinastaan kurkkii Juju.

Kärrit vielä perään ja menoksi...

Kotiinpäin jo tulossa... Tallikaveri Tuutsie kattelee tarhassa ja meijän ihana keltainen koti tönöttää vasemmalla.

Kerkesin räpätä vauhdissa ihmeen selvän kuvan aitan päädyssä pyörivästä hevosviiristä.

Sitten vielä pestiin kurat pois kintuista...

pantiin punainen nuttu niskaan ja kurpastiin naamariin ämpärillinen lämmintä melassivettä.

Mukavaa oli, kiitos kyydistä Vinksu!

Leppoinen lauantai..

on kulunut ompelun, kukkien ja lasten parissa. Aamulla ompelin myyntiin talvisen runokyltin, tietysti pellavaa ja reilusti pitsiä... joulukin on siinnä mainittu, mutta ei miusta ole mikään varsinainen joulusomiste. Paremminkin talvinen tuntu.

Kävin myös Plantagenissa kukkaostoksilla ja tarttui sieltä vähän muutakin... Valkoisia neilikoita, roosaa prinsessaliljaa ja valkoista harsoa. Kotona karsin pihalta vähän katajan ja koivun oksia. Kukat on ihana piristys pimeään! Aikaisemmin kun olin puutarhalla töissä oli aina kukkia kotona, nyt hoitovapaalla ollessa on kukat harvinaista herkkua :)

Loput katajanoksasilput ja harsokukan tupsut laitoin vanhaan kakkuvuokaan ja keskelle kynttilän. Verannan viileydessä säilyvät tuoreena kauan, eikä mennyt tarvikkeita hukkaan... Kyljessä kiehnäävät Plantagenista väkisin mukaani ängenneet lasiset, vanhanoloiset joulupallot.