Täällä!

Työt olisi nyt tehty ja täytyy kyllä hattua nostaa kaikille töissä käyville ja pieniä lapsia omistaville. Tosin kaksi viikkoa on niin lyhyt aika ettei ehdi muodostua mitään rutiineja miten se homma toimisi. Kävin sitten vielä töiden jälkeen auttamassa tallitöissä ja ne kotityötkin piti vielä keretä... Noo, jos ette kerro kellekkään niin pyykit oli kaks päivää koneessa, ruokaa ei tehty, syötiin mummilla ja koti oli ei todellakaan blogiin kuvattavassa kunnossa. Eli hyvin selvittiin :)

Nyt ollaan palattu arkeen ja puuhaa riittää edelleen ihan riittävästi. Suurta surua on ollut erään tosi läheisen, ison eläinystävän yllättävästä siirtymisestä vihreille laitumille.

:( Siitä en jaksa vielä kirjoittaa enempää, niin paljon se ajatus vielä riipii ja vie puhtia pois.

No niin...

Heti kun pääsin kehumasta etten oo hankkinut mitään "uutta", raahaa rakas siskoni miun nähtäville tämmöisen suloistakin suloisemman pikku kaapin. Oli ostanut sen jostain kierrätyskeskuksesta kolmellakymmenelläviidellä eurolla. Ihanaa omistaa sisko joka osaa katsella maailmaa miun silmillä ♥

Nyt se kaappi on tuolla olkkarin nurkassa ja se sopii paikalleen paremmin kuin hyvin. Hassua siinä on nuo erikoiset ovet jotka avautuvat "väärin päin"
Patina on juuri sopivan rouhea miun makuun.

Eksyin sitten työmatkalla erään pienemmän kaupungin kirpparille ja sieltähän löytyi korillinen kamaa alle parillakympillä. Kaikki tuikitarpeellisia... VARMASTI! :D

Niin se vaan syksyn sisustusjuna on puksutellut meille ja tavarat vaihtaa ahkeraan paikkaa... :) Mitään suurempaa ei oo tapahtunut, pienetkin muutokset piristää. Ja mikä parasta, en oo hankkinut mitään kummempaa uutta roinaa, johon aina syksyisin sortuu. Myyssätään vanhoja rojuja nurkasta toiseen, KIVAA! :D
Keittiön ämpärilampun valaisuteho oli kuin olikin riittämäton pöydän yläpuolella, mutta aputason päälle se sopiikin paljon paremmin. Toisella puolella on tismalleen samanvärinen leivinuuni, ja vieressä rautalankaisia sipulikoreja. En saanut kaikkia yhteen kuvaan.

Täällä vietettiin eilen Mimman kolmevuotissynttäreitä. Talo täyttyi kukista, lapsista ja synttäriherrrrkuista. Mukavat kemut, vaikka olo olikin illalla aika ryytynyt. Lapset ottivat ainakin ilon irti!

Uusi käyttö vihreälle lokerolaatikolle...

Tässä vielä pari kuvaa telkkukaapin sisältä. Verho puuttuu edelleen, mietinnässä oli että pitääkö se maalata sisältä vai ei, ja nyt oon päättänyt että en maalaa. Jostakin syystä pidän siitä noin, vaikka en kauheesti tuommosesta puunväristä perusta. Se on jo niin vanha että ei oo enää kellastunut vaan on jo tummunut.

Keittiön roinalokerikko pääsi oven sisäpuolelle, kaukosäätimille oiva paikka...

Jos miusta ei pariin viikkoon kuulu, johtuu se siitä että lähden kahdeksi viikoksi ennen lomautusta töihin. Puutarhamyymälään myymään kukkia ja kesän viimeisiä taimia. Varmasti ihan mukava piristysruiske, tosin aika saattaa olla vähän kortilla, mutta katsotaan...

Raikkaita ja kuulaita syyspäiviä teille kaikille ja kiitos ihanista kommenteistanne joita on aina mukava lukea!

1+1=Kaunis

Riihimäen lasipurkit(tyhjät)
ja pienet valkoiset kengät(vanhat ja kuluneet)

Kumpiakin on kertynyt liikaa,
enkä oo keksiny kaikille paikkaa
missä olisivat nätisti esillä.

Tässä yksi tapa täyttää tyhjiä purkkeja ja saada kengät esille. Noista lasipurkeista ja niiden kaikista moninaisista "täytteistä" saisi jo aika mojovan kollaasin; korkkeja, keksejä, jauhoa, kynttilöitä, käpyjä...jne.

(ja kaikki löytyy saman katon alta...)
Ai mitenniin tullut liikaa haalittua?!?
:D

Sadepäivän suhrauksia

Koko kesän verannalla kököttänyt vaatekaappi on nyt siirretty uusiin tehtäviin olohuoneeseen telkkukaapiksi. Pieniä fiksailuja täytyy vielä tehdä, yläosaan laitetaan koristelistat, siellä on ollut joskus semmoiset, mutta ovat aikojen saatossa jonnekkin kadonneet. Kolot on vaan jäljellä. Samoin kaapin alle laitetaan pienet jalat, nekin ovat siellä joskus olleet, mutta eivät enää.

Pieniä mutkia oli matkassa (mainittakoon että siirsin kaapin yksin... :) Ensinnäkin telkkari ei meinannut mahtua sisälle. Pienen tuunauksen jälkeen sain sen mahtumaan, ovi ei ihan kyllä ihan sataprosenttisesti sulkeudu, mutta ei miuta pienet haittaa... :D Kokonaisuuttahan tässä katsellaan. Toinen ongelma oli saada telkkari taas näkymään, kun olin riipinyt kaikki tuhat johtoa ja piuhaa irti katsomatta miten ne olivat liitetty. Nooh, kyllä se nyt näkyy. (ehkä)

Sisäosan esittelen myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi. Telkkarin alapuolelle tulee ainakin yksi hylly ja eteen meinasin ommella jonkun nätin vaalean verhon joka peittää kaikki dvd-levyt, videot, digiboxin ja dvd-soittimen (vaimikäsenytoli??)

Aikaisemminhan tuossa oli ikean antiikkipetsattu telkkarikaappi joka on toimittanut tehtäväänsä ihan kiitettävästi. (alimmassa kuvassa) Parasta siinä on ollut nuo lukittavat ovet.

Kotia vailla

Kuva vääristää, pellava ei oo tuommosta raidallista

Ompelin paljon kysyttyjä
pellavasydämiä
reilun läjän ja ne
ovat nyt vailla kotia.

Hintaa niillä on 15e/kpl + postarit 1,10

Kangas on siis pellavaa
ja kokoa sydämillä on n. 30cm.

Sähköpostista voipi kysellä näitä,
ja tietysti muitakin
runosydämiä.

Harmitus

Joku on pölliny miun ison virkkuukoukun.

Just kun oli ihanin virkkuuinnostus

päällä ja kuteet kaivettu esiin.

Nyt on innostus mennyttä ja tuhat kiloa kudetta levitetty pitkin kämppää. (suurin sotku ei tosiaan näy kuvassa...)

Syyllinen luikki piiloon kiikun taakse.

Nyt voisin lausua sen yleisen harmitussanan

jota meillä paljon käytetään kun vastoinkäymisiä sattuu.



Kiitos Heinähatun ja Vilttitossun.

(Ja mainittakoon että koukku on edelleen kateissa)