sieltä-täältä-niitä-näitä

Kylmyys se vaan pitää sitkeesti meitä otteessaan. Tänäaamuna -28 astetta. Sisähommia ollaan touhuiltu, poltettu puita uunissa ja siivoiltu. Alakerran remonttihommista kulkeutuu ylös rojua ja roskaa, kuten myös kylmien ilmojen myötä lisääntyneestä puunpoltosta saa sievoisen sotkun aikaiseksi. Räpsäsin muutaman kuvan meidän yläkerrasta, joka on siis peruslämmöllä ja vain kesäkäytössä. Näyttäisi siltä että onnistun (ehkä) säilyttämään hengissä yhden viimekesäisen pelargonian.

Kannu tykkää pannusta ja pannu kannusta :)

Yläkerran ikkunasta otetusta kuvasta näkyy kuinka vierekkäin talot on. Sikalan takana näkyy keltainen talonharja. Mummille ja Taatalle on vain kivenheitto. Kesällä menee polku omenapuiden välistä ja peltoa pitkin. Nyt se reitti on lumen takia pois pelistä.

Yläkerrassa on säilytyksessä kaikenlaista maalausprojektia ja lasten "vaihtoleluja" Vien aina leluja yläkertaan piiloon ja vastaavasti yläkerrasta takaisin leikkeihin. Lipaston edessä on tyttöjen pupu säkkituoli.

Käytetäänkö teillä potkureita talven kulkupeleinä?
Meillä nää on ihan ykköset kun kuljetaan talvisäässä. Hyvä kuljettaa lapsia, heinää, ja tätänykyä myös pyykkejä kahden talon välillä. Kummallakin tytöllä on omat pienet punaiset eslat, ja sitten tuo miehen pikkuveljen patinoitunut sininen, joka on henkilökohtainen lempparini, koska se kulkee parhaiten kuluneilla jalaksillaan. Muistan että itse ainakin lapsena kuljin kouluun kelkalla. En sitten tiedä vieläkö nykyaikana lapset näillä liikkuu, vai onks nää ihan "mummojen" kulkupelejä.

Tänään kyydissä oli Mikun päiväheinät joita se kovasti oli jo odotellut :) Pilkulliset lapaset on äidin äidin neulomat ja varmaan ainakin kakskytvuotta vanhat. Ihanat, huopuneet ja lämpimät. Kuvissa näkyy myös kirpparihuopikkaat jotka luetaan kanssa nykyisin lempikenkiini.

Pojat ne löytää aina aurinkoiset paikat. :) Penastakin on jo varttunut veljensä kokoinen köllikkä.

Pinnallisuudesta

täällä blogistaniassa ja omassa blogissani. Kyllä, olen pinnallinen

Otan kuvia niistä kohteista joista pidän ja joista saa hyviä kuvia.
Järjestelen kuvattavaa kohtaa ja JOPA muokkaan sitä vielä kuvankäsittelyohjelmalla että se näyttäisi entistäkin paremmalta.
En kuvaa sotkuja, vaan ne on selkäni takana :)
Poistan ennen kuvan ottamista häiritsevät yksityiskohdat.

Jos tämä on sitten pinnallisuutta, niin sitten voin avoimesti tunnustaa että tämä on vain pinnallinen blogi.

Luulen kumminkin että jokaisella - taatusti myös meillä - on sitä sotkua, saamattomuutta, kiukkupäiviä, arjen puurtamista ilman että siitä tarvitsee ottaa kuvia tai kirjoittaa. Ketä se kiinnostaa tai kuka siitä saa tyydytystä?

Kai se sitten on tavallaan huijausta, ei meillä ole oikeasti aina siistiä, eikä lapset kilttejä. Äitikin on itseasiassa väsynyt ja kiukkuinen. Eikä tänään pitänyt tänne edes kirjoittaa.
Huomena olisi varmasti tullut jo kivempi (pinnallisempi) postaus.


ps. Myös nämä kuvat ovat käsiteltyjä ja PAHIMMAT sotkut ei tosiaankaan edelleenkään näy. Sen voin paljastaa täältä pinnallisuuden ruusutarhastani että imuri on tuossa lattialla kolmatta päivää. Se oli menossa syömään tuolla sängyn alla näkyviä villakoiria mutta sitten se ei jaksanutkaan :)

Voisin ehkä

Melkein julistaa kevättalven alkaneeksi... Ostin vihreään sydänkannuun muratin. Tuo kannu on aina syksyn saapuessa pantava piiloon, se on ärsyttävän keväinen. Ja taas vastaavasti kevättalven aurinkoiset päivät - kuten tänään, saavat miut kaivamaan sen esille :) Ompelin keittiön sohvaan uuden kerniliina päällisen, entinen alkoi olla jo aika siivoton ja ruma muutenkin. Uusi näyttää mukavan raikkaalta, vaikka yksivärinen päällinen siihen oli kyllä kaavailtu...
Alimmassa kuvassa on kirpparilöytö kahvipannu jonka unohdin esitellä, kun olin niin tohkeissani sihdistä. Melkein samanlainen kun meidän kesämökillä on ollut vuosikaudet joten olihan se napattava matkaan.

Sitten haluaisin vielä toivottaa kaikille teille ihaninta, aurinkoisinta ja muutenkin
MUKAVINTA YSTISPÄIVÄÄ!

Jotakin on tapahtunut...

Näille kaikkien tuntemille My little ponyille.

Tässä on miun ja siskoni ponit varmaan tuolta kaheskytluvun puoliltavälin. Violetti on miun ja sen nimi on Lila, keltainen Orvokki poni on siskoni.

Näähän näyttää ihan poneilta.

Tässä on Maisan poni jonka joulupukki toi ensimmäisenä jouluna vuonna 2005.
Tääkin näyttää vielä ponilta, siipineen kaikkineen.


Tässä sitten Mimman poni tältä joululta... Njaa - hevosihmisen silmään tää ei kyllä enää näytä ihan hirveen ponilta. Ehkä vaan pelkästään hirveeltä.

Alien

Noh, ihan kivoja - tytöt ainakin pitävät niistä

Eikä leikeissä sorsita vanhempiakaan versioita.
Omiin silmiini Lila on vaan kaikkein kaunein ;)

Jotakin on myös tapahtunut täällä... Pieni tunnelmapala keskeneräisestä saunasta :)

sih sih sihti...

vai mikälie vanha kapistus?! Liittyykö maitoon ja navettahomiin jotenkin... en tiiä. Tämänpäiväinen kirpparilöytö siis. Hintaa oli 3,90. Moni on varmasti ohittanut tämän koska se oli ikävästi mustassa öljytuhrussa, joka kumminkin lähti helposti pois kuumalla vedellä ja fairyllä.

Ihastelin , mallailin ja sovittelin... Tässä olisi muratti aikas kiva, tai lankaköynnös... Tulilatvalle himppasen reilu.

Kun otin pohjalevyt irti, valkeni samantien mihin sitä ensimmäiseksi käyttäisin...

Tarvittiin keksirasian peltinen kansi

ettei tarvitse tärvellä alkuperäisiä sihtikakkaroita.

Kannesta leikkasin samankokoisen pyöreän rinkulan

ja siihen vielä keskelle lampunkannan kokoisen pienemmän reiän. (sakset on miun rautalankasakset :)

Vanhat pohjalevyt laitoin visusti talteen, jos sihtiä tulee käytettyä muuhun tarkoitukeen

Nyt on keitsassa ämpärilampun kaverina sihtilamppu josta tulee taatusti tarpeeksi valoa! :)

IHANA ROJU!

Komuutti

Täällä taas pienen retusointipostauksen kanssa, reilun viikon tauon jälkeen... Kiirettä on pitänyt edelleen, siinnä yksi ja ainoa syy kirjoittelun vähyyteen. Remontti edistyy alakerrassa, vessan seiniin on jo laatat lähestulkoon laitettu. Eilen petsasimme saunan kattolaudat (jotka on tehty raakalaudasta! ;D ) Pintamateriaalit olisi valinnan alla ja miten se onkin vaikeaa! Osata päättää värit, mallit, kuosit, laatat - semmoiset joista pitäisin kymmenen vuoden kuluttuakin... HUOH.

Pientä sisustuksellista sutihommaa oon saanut aikaiseksi. Meillä on ollut lastenhuoneessa tämmöinen pieni komuutti Mimman yöpöytänä ja kirjakaappina. Se on ollut huonosti maalattu, valkoinen kerros kuultaa läpi ja sitten siinnä on ollut pirtsakat oranssit koristereunukset. Eriparivetimet ja laatikko sekä kaapin sisus täynnä värikynäkraffitteja. Olleet siis jo meille tullessa. Ihan soma kokonaisuus, aito vanhus, mutta kumminkin ehkä hieman epäsiisti... :)

Ikeasta ostin siihen mälsät mustat vetimet ja maalasin sen mälsästi valkoiseksi.

Ihania sävyjä, se on ollut joskus näköjään myös vihertävänharmahtava.

Ok, täytyy myöntää että se ei oo enää niin pirteän persoonallinen, mutta ehkä kumminkin paremmin kokonaisuuteen sopiva. Ja tietysti monikäyttöisempi. Luulen että kun saamme Mimman uuden sängyn kotiin, komuutti siirtyy pois lastenhuoneesta. Silloin se on ehdottomasti parempi noin.