Vaikein aika vuodesta taas käsillä.
Tuntuu että kevääseen on vielä ikuisuus.
Pimeää ja kylmää.
Mie en niin tykkää tästä yhtään!
Niin, tulin siis kertomaan että joulu meni hyvin, oltiin oltu kilttejä kun pukkikin kävi. Uusi vuosi alkoi, ei niin hohdokkaasti. Oltiin koko perhe viikko kovassa kuumeessa johon sai kaupanpäälliksiksi järkyn yskän. Siitä aletaan onneksi jo olla voiton puolella.
Saako vähän valittaa?
Jos ihan vähän... Tiiättekö kun on semmonen ärsyttävä nahistus päällä - kun mikään ei kiinnosta eikä jaksais mitään. Kaikkien kanssaihmisten lärvit ärsyttää, kenen enemmin ja kenen vähemmin. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, ja illallakin väsyttää. Alotin sitten vielä pienimuotoisen laihdutusurakan tähän kaikkeen synkkyyteen ja nyt on sitten kokoajan vielä nälkäkin. Onneksi ei oo montaa kiloa karistettavana, miusta ei olis siihen. Muutamakin pois saatu mahaläski kilo helpottaa onneksi oloa. Olis kiva alottaa joku harrastus, mutta ei miulla oo aikaa lähtee mihinkään mitään harrastamaan. Tai olis aikaa ehkä jossain vaiheessa päivää tai viikkoa, mutta sen ajan organisoimiseen pitäisi nähdä niin paljon vaivaa että ei maksa vaivaa.
Niih.
Eli, odotetaan kevättä; sitä että tekee mieli ostaa tulppaaneita tai uusi viherkasvi. Sitä että aurinko paistaa ja räystäät tippuvat. Sitä että hevosista lähtee karvaa ja ne käyttäytyvät hankalasti. Eihän siihen oo kun hetki, eihän?
Kai tää aallonpohja täytyy aina kerran vuodessa kesänlapsen kokea. Kaikki on kumminkin ihan normaalisti ja loppujenlopuksi hyvin. Ärsyttää edes valittaa. Että en nyt sit tiiä mitä tässä ees yritin sanoa...
Lähen sitten juomaan vaikka neljännen kupin kahvia.
Ilman sokeria!
25 kommenttia:
Ihanasti kirjoitettu :) Ja kun hevosesta lähtee karvaa, niin sitä on joka paikassa vaikkei ne asu edes sisällä :D :D :D Mukavaa kevään odotusta!
Minä kyllä tykkään talvesta, mutta joulun jälkeen tulee aina sama paska fiilis. Minä kuulun niihin jotka kärsivät kevätmasennuksesta....mutta olen jo kerran ostanut tulppaaneja ja meillä tosiaankin tänään tippuu räystäät ;) Kyllä se siitä lähtee!
Minulla vaikein vuodenaika on tammi-maaliskuu...Ellei aurinko alkaisi sen jölkeen tosi voimallisesti herättää luontoa kuolleista, minäkin varmaan nuukahtaisin--unohtaisin nousta yhtenä aamuna ja mätänisin...Mutta joka vuosi se on kuitenkin mennyt ohi ja kevät koittanut.
Kyllä se tästä alkaa kirkastua - tsemppiä.
Meilläkin plökitään - ulkona sataa VETTÄ! Tahtoo pakkasen takaisin.
Allekirjoitan täysin tuon nahkean olon :/ Jotenkin vaan sellainen kokonaisvaltainen kyllästyminen, mikään ei huvita ja arki tuntuu välillä kuin tervassa tarpoisi...
No, onneksi tiedän, että tämä olotila on ohimenevää, ja liittyy juurikin tähän joulunjälkeiseen "krapulaan" ja kevään kaukaisuuteen.
kyllä se siitä! :)
Tsemppiä, niin arkeen kuin laihisprokkikseenkin!
saa valittaa välillä, ihanaa et joku muukin ajattelee välillä noin! mutta kyllä se sit taas siitä :) kevättä odotellen!
Itseäkin alkaa pimeys ahdistaa. Tämä ilmiö on minulle tuttu vain muutaman viime vuoden ajalta. Olen näet syyslapsi, ja syksyihminen, joka rakastaa pimeätä. Mutta nähtävästi liika on liikaa :). Tsemppiä kevään odotukseen!
Kiitos sanoistanne kamut!
Oivallinen ilmaus tuo joulun jälkeinen krapula! :D Sitähän tää onkii! Rassaa kun ei oikeesti oo ees mitään valitettavaa eikä kummemmin pielessä, mut kun silti tekee mieli urputtaa. Pitää saada olla hankala ja laiska ja ärsyttävä ja inhottava.
Ku nyt just tuntuu siltä.
Onneks en oo yksin ja on varmasti paljon ihmisiä joille tää aika vuodesta on OIKEESTI hankalaa ja meinaa elämänilo OIKEESTI sammua.
Kyllä mie uskon ja tiiän että se kevät on ihan nurkan takana, se ei vaan oo täällä vielä tänään, eikä ehkä huomennakaan, mutta josko jo ylihuomenna...? :)
Samoissa tunnelmissa ollaan täällä Espoon sunnallakin. Tänään sataa vettä, mutta pitäis sataa viikon yötä päivää, että tämä lumi määrä mihinkään katoaisi. Tahtoo myös kevään! ;)
Murpatetaan yhdessä, kyllä saa, jos tahtoo. ;D
Minttu
Uskon ettei kevääseen ole kuin hetki..olinko liian optimistinen. Älä huoli, moni muukin tuntee nuo samat fiilikset. Tuntui kuin olit kirjoittanut nuo minun päästäni D) Podetaan porukalla :)
Tiedän miltä susta tuntuu, ehkä vähän liiankin. paiti mua ahdistaa vielä enemmän ajatus laihduttamisesta. Sillä edessä olisi sellaiset 40 ylimääräistä "ilokiloa". Minun kohdallani surukiloja...huoh.
Ehkä joskus, tai sitten ei.
Keväällä hymyilyttää yleensä paljon enemmän. Sitä odotan!
Meillä kans odotettiin tätä lomaa aivan mielettömästi ja nyt kaksi viikkoa on katsottu toistemme naamoja ja löhöilty niin että kyljet on jumissa. Tarttis alkaa tekee jotain! No laihari aloitettiin täällä yhdessä ja sekin ottaa pattiin ! Tylsää. Tsemppiä sinnekkin!
Mä aloitin, taas, laihduttamisen ..aloin käydä salilla. Mullakaan ei olisi aikaa, koulun, työn ja perheen ohella mutta jostain sen ajan vähintään 4 kertaa viikossa otan kuitenkin. Ja voi apua mitä mä huomaan, mä selviän tästä keväästä. Paremmin kuin koskaan ennen! Tsemppiä sinne :)
Koita jaksaa...sitä määkin itelleni hoen. Tuntuu, että kun joulu ja uus vuosi on mennyt, niin mielenkiinto kaikkeen loppuu ihan totaalisesti. Ei beroccakaan ihmeitä tee. Sitä odottaa vapaapäiviä kuin kuuta nousevaa, mutta niiden tullessa toteaa ettei saanut kuitenkaan mitään aikaiseksi. Nyt viä ahistaa kun tuli loskakelikin ja puutkin näyttävät niin harmailta. Kaikki haaveet tuntuvat olevan niin kaukaisia. Onneksi on blogit ja toisia samassa tilanteessa olevia. Lukeminen ja oman kirjoittaminen kuitenkin on terapeuttista ja itse olen ajatellut tänä vuonna aloittaa pääsiäisvalmistelutkin ajoissa. Ehkä kimppu tulppaaneita piristäisi tai jospa siirtelisi huonekaluja ees taas. Jaksamisia sinne! Linjoilla ollaan!
Kuulostaa tutulta jokseenkin, nahina onkin oiva sana kuvaamaan olotilaa. Ja kun joku kysyy et mikä mättää, niin on vaan vastattava kaikki tai ei mitään, kun se on niin kovin epämääräistä!
Kevättä kohden, sitten kärsitään hetki valoilimöstä "kun on niin kirkastakin, et sisällä kaikki näyttää likaiselta" ja päädytään vähät välittämään, siirrytään ulkosalle ja helpottaa :)
Tsemppiä ja nautinnollisia kahvihetkiä!
Mullakin alkoi laihdutusprojekti (oikeammin ihan oikeesti vasta huomenna)! ;-) Masentaa jo etukäteen. Plääh!
T. Piipi
Tuttu tunne! Mikään ei kiinnosta ja tänään on ollut vielä harvinaisen synkkä päivä, pimeää ja vettä sataa. Ja miunkin pitäisi laihduttaa, ainakin 15 kiloa, eikä huvittais yhtään. Onneksi on näköjään muitakin samassa veneessä olevia :)
Miten se osaa tuo laihduttaminenkin olla niin tuskasta hommaa. Miulla on tallihousuissa semmonen neppari joka kertoo millon on mahapömppö liiaksi paisunut. Se ei siis kestä kiinni kunnolla vaan napsahtelee auki.
Nyt se ei oo kestäny vähään aikaan kiinni, viimeistään kun kumarrun laittamaan kuomia jalkaan lähtiessä, se napsahtaa auki. Nyt kun on muutama kilo karissut sen huomaa heti tuosta nepparista.
Tänään se kesti kiinni melkein koko iltatallin, kunnes käärin viimisen hevosen viimiseen jalkaan lämpöpinteliä ja kyykistyin - NAPS! Hyvä ettei itku päässy! On se, kyllä se on rankkaa! :D
kylläpäs kirjoitit ihanan piristävästi :D
meillä ne vedet tippui jo tänään räystäistä ja ensimäisen kerran lumitöiden tekeminen teki mulla todella tiukkaa... kyllä se kevät sieltä pian saapuu! tsemppiä siihen asti!!:)
Olipa ihana kun jaksoit kirjoittaa päivityksen, vaikka fiilikset on pohjalla.
Pohjalta on hyvä ponkaista uutta vauhtia!
Blogit on yleensä ruusuisia ja siinä mielessä yksipuolisia, että vain positiivisia asioita kuvataan ja kirjoitetaan, joten hyvä, että uskalsit kirjoittaa rehellisesti.
Näillä kausilla on tarkoituksensa.
Olisi se kumma kun aina vaan hymyiltäisi täällä kylmässä ja pimeässä.
Ps. Saisitko piristystä tekstistäni: G girpeä kun greippi?
Tiedän tunteen, kun joskus kaikki ärsyttää, voi että se on ärsyttävää :) Mutta ehkä se päivä ja viikot siitä piristyisi, iloa päivääsi. Jään seurailemaan perheenne arkea,
Tsemppiä!! :) (tuttu tunne toi "kaikki ärsyttää" nääs..)
Heippa!
Löysin tänne sattumalta ja taisin jäädä jo koukkuun. :) Kirjoitat kuin minun suulla, pelkkää valittamista ollut tämä alkuvuosi!
Odoellaan tulppaani-inspiraatiota!
Poikkeilen taas...
Hei!
Tiedän tismalleen tuon tunteen! Itselläni sellainen on ollut päällä pidemmän aikaa. Jonkinlaisen ruiskeen tarvitsisi.
Kiitos ihanista blogisivuista! Olen jo pidemmän aikaa ihaillut sivujasi ja taitojasi. Jännä löytää ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita ja samanlaisia kädentöitä. Ihania maisemia ja herkkyyksiä kuvien välityksellä! WAU!
Löysin sattumalta ihanan blogisi. Kaunista on!! =)
Ja tuo kevätärsytysteksti, tai siis talvi-, oli kuin minun suustani. Tämä on viheliäisintä aikaa vuodesta. Ja kaiken lisäksi minäkin keksin tiputtaa pari kiloa, ja nyt kiukuttaa elellä pelkillä Nuttrilet-pussiruuilla. ;)
Lähetä kommentti