Sadepäivän suhrauksia

Koko kesän verannalla kököttänyt vaatekaappi on nyt siirretty uusiin tehtäviin olohuoneeseen telkkukaapiksi. Pieniä fiksailuja täytyy vielä tehdä, yläosaan laitetaan koristelistat, siellä on ollut joskus semmoiset, mutta ovat aikojen saatossa jonnekkin kadonneet. Kolot on vaan jäljellä. Samoin kaapin alle laitetaan pienet jalat, nekin ovat siellä joskus olleet, mutta eivät enää.

Pieniä mutkia oli matkassa (mainittakoon että siirsin kaapin yksin... :) Ensinnäkin telkkari ei meinannut mahtua sisälle. Pienen tuunauksen jälkeen sain sen mahtumaan, ovi ei ihan kyllä ihan sataprosenttisesti sulkeudu, mutta ei miuta pienet haittaa... :D Kokonaisuuttahan tässä katsellaan. Toinen ongelma oli saada telkkari taas näkymään, kun olin riipinyt kaikki tuhat johtoa ja piuhaa irti katsomatta miten ne olivat liitetty. Nooh, kyllä se nyt näkyy. (ehkä)

Sisäosan esittelen myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi. Telkkarin alapuolelle tulee ainakin yksi hylly ja eteen meinasin ommella jonkun nätin vaalean verhon joka peittää kaikki dvd-levyt, videot, digiboxin ja dvd-soittimen (vaimikäsenytoli??)

Aikaisemminhan tuossa oli ikean antiikkipetsattu telkkarikaappi joka on toimittanut tehtäväänsä ihan kiitettävästi. (alimmassa kuvassa) Parasta siinä on ollut nuo lukittavat ovet.

Kotia vailla

Kuva vääristää, pellava ei oo tuommosta raidallista

Ompelin paljon kysyttyjä
pellavasydämiä
reilun läjän ja ne
ovat nyt vailla kotia.

Hintaa niillä on 15e/kpl + postarit 1,10

Kangas on siis pellavaa
ja kokoa sydämillä on n. 30cm.

Sähköpostista voipi kysellä näitä,
ja tietysti muitakin
runosydämiä.

Harmitus

Joku on pölliny miun ison virkkuukoukun.

Just kun oli ihanin virkkuuinnostus

päällä ja kuteet kaivettu esiin.

Nyt on innostus mennyttä ja tuhat kiloa kudetta levitetty pitkin kämppää. (suurin sotku ei tosiaan näy kuvassa...)

Syyllinen luikki piiloon kiikun taakse.

Nyt voisin lausua sen yleisen harmitussanan

jota meillä paljon käytetään kun vastoinkäymisiä sattuu.



Kiitos Heinähatun ja Vilttitossun.

(Ja mainittakoon että koukku on edelleen kateissa)

Tavara-ahdistusta

Elonkorjuu

Niin se on vaan koittanut elonkorjuu aika. Puimuri hurisee ja satoa korjaillaan jos jonkinlaista. Kohta tulee blogini aloittamisesta kuluneeksi kokonainen vuosi! Välillä hiljaisempaa ja välillä enempi tarinaa on tullut kirjoitettua. Kiitos kaikille lukijoille ja mukana kulkeneille, olette tärkeitä!

Kiirettä taasen pitelee, joten laittelen vaan vähän kuvia viimeaikaisista...

Kukkakimppu on tehty tilauksesta kaverille, menee syntymäpäiväkimpuksi.

Jo toinen maileg kaveri muutti meille...Pupun kaveriksi sinisävyinen hiiriherra.

Kävin kauan haaveilemassani sisustusliikkeessä Imatralla, Sisustus Country puodissa joka oli kuin huikeasta sadusta! Aivan ihastuttavia vanhoja tavaroita ja käsityöläisten taidonnäytteitä hurmaavassa miljöössä. Tätä ei kannata missata jos Imatralla päin liikkuu. Kehuja oon kuullut paljon ja niihin on helppo yhtyä :)

Lähettyvillä oli kiva siisti kirppis (jonka nimeä en enää muista...) sieltä lähti mukaan pari räsymattoa joissa oli nätit värit
2,50/kpl

Kantit päihin antamaan ryhtiä, ja ne on täydelliset!

Korillinen tilauksia lähdössä uuteen kotiin

Euromarketissa oli ihanan pehmeitä pilkullisia fleecehuopia syksyn koleisiin iltoihin. Väreinä oli kuvan ruskea, toffeenvärinen ja punainen. Kauan mietin punaisen ja ruskean välillä... :) Hintaa niillä oli muistaakseni 9,90.

Odottelen sitä suurta sisustuspuuskaa joka tulee joka syksy kuin juna. Mitä lie tämä syksy tuo tullessaan... Huomaan kulkevani taas värikkäämpään suuntaan ja paljon kiehtoo kaikki pikkuisen retro ja oikeasti vanha. Valkoinen uusvanha on nyt jotenkin mälsää ja elettyä?! Tiedä kauan sitten näin, kun taas talvi tulee... :D

Ihaninta syksyä teille jokaiselle!

Kuulumisiin

Laiskan virkkaajan apina...

Wanhattaren Marin ja Anne Claire Petitin innoittamana päätin hankkia meillekkin ihanaisen rutkalejalka-apinan.

Mie oon sitten tosi huono virkkaamaan, tai en siis omista lainkaan pitkäjänteisyyttä jota tarvitaan virkkaamiseen tai neulomiseen. Valmista pitää syntyä HETI. Kävin kangaskaupassa toimittamassa ihan muuta asiaa, kun silmiini osui juuri saapunut pakka ihanaa tummanruskeaa joustofroteeta. Siitä se ajatus sitten lähti. Virkkasin vaan pyöreät kakkarat naamaksi ja masuksi. Käsistä tuli ehkä himpan liian lyhyet, mutta joudun tekemään vielä toisenkin, niin saan sitten sille pidemmät raajat.

Penan pallo...

Josta tuli niin iso että tytöt saivat pitää sen. Toki Penakin saa sen kanssa painia... Vuosi sitten hankittua vihreää trikookudetta, josta ei sitten tullut tehtyä mitään.

Tilaustöiden kimpussa oon paininut, ja kohta alkaa olla helpotuksen puolella. Pääsivät vähän kasaantumaan, kun en arvannut että nuo ravitouhut vievät niin paljon aikaa.