Pikapäivitys...

kevätkiireiden keskeltä. Täällä on toukotyöt aloitettu ja hommaa piisaa joka sorkalle. Mies on siirtynyt traktorin ratiin täyspäiväisesti (ja iltaisesti ja vähän öisestikkin...) Ja miulle on langennut tallihommat, pihahommat, kotihommat, lastenkaitsemishommat ja ompeluhommat. Unta ei tarvii iltasin odotella :) Välillä on ollut pinnat tiukilla itse kullakin, tuntuu että mittari menee punaiselle ihan pikkuasioista... Esim. kärpäset aamulla makuuhuoneessa saavat miut ihan totaalisen murhatuulelle! Voi että mie vihaan niitä elukoita! Ja sit tuo pjaskan haju on jotain ihan käsittämätöntä. Onneks on nuo lietteet kohta ajettu pellolle, ja täällä saa taas hengittää normaalisti. Yleensä en tuota sikalaa edes haista, mutta aina keväisin ja syksyisin lietteenlevitys aikaan sitä ei tosiaankaan voi olla huomaamatta! V*****aa kun ihmisen kodissa haisee siankukku, eikä sille mahda mitään. MUR.

Noniin, tulipahan purkaus... :D



Pistän vielä loppukevennykseksi pari kuvaa, niin ei jää paha mieli.



Sit alan painua sinne talliin.

Keittiön "uudet" räsyt. Ovat vielä kanttausta vailla. Pitäis löytää noihin sattuva kangas...

Siskontyttö kävi testaamassa isomummon perintökiikkua. Että olikin kivaa!

Mukavia ja RAIKKAITA kevätpäiviä teille kaikille, palaan kun kiireet hieman hellittää!

Verannalta

Kesäkuosiin laittelin tuota meijän verannaa. Kovasti oottelen että saisi tuon kaapin sisälle ja telkun sinne sisään, ja sitten että pääsisi kattomaan sitä puusohvaa tuohon kaapin tilalle... :) Innostuksissani ompelin kesäisen tilkkupeitonkin jonka voi sitten laittaa siihen sohvalle.

Ostin ikkunoille vaaleanpunaiset pelargoniat. Ne menevät vielä näin keväällä, mutta kesällä tuo paikka on liian kuuma millekkään elävälle kasville. (lukekaa että "täällä asuu laiska puutarhuri joka ei jaksa kastella"...)

Olikin taas vaihteeksi kivaa tehdä tilkkupeittoa. Kaikki kankaat löytyi suoraa kotoa, ei tarvinnut mitään ostaa. Ja kun tulee kotikäyttöön, niin ei oo niin nökönuukaa saumojen yhteensattuvuuden, eikä muunkaan pilkunviilauksen suhteen :) Pääasia että yleisilme on miellyttävä.

Nukkekin pääsi vähän ulos kärryyttelemään, vaikka tappeluhan siitä syntyi, että kuka saa työntää...

Mukavaa VAPPUA teille kaikille!

Tavan jorinaa...

Täällä taas on ollut pieniä kiireitä, niinkuin aina maalla keväisin. Paljon ollaan oltu ulkona, siistitty pihaa ja tehty rästiin jääneitä hommia. Grillikausikin aloitettiin tuossa joku päivä sitten, kun oli mukava ja lämmin ilta.

Kävin eilen kirppiksellä, kun kuljin siitä ohi. Se on semmoinen kirppis että yleensä sieltä ei löydy yhtikäs mitään ostettavaa. Eilen mukaan tarttui kuitenkin tuo alempi emalinen kukkakulho, sekä tuo hassu vanha nalle. Tytöille löysin myös tosi hyväkuntoisen marimekon raitapaidan edullisesti.

Livinki-puodista mukaan tarttui pilkkuja... Pöytäliina ja greengaten pilkullinen kulho. Haaveena olisi saada pöydän ympärille kokoelma erilaisia vanhoja tuoleja. Kesäajaksi niistä ja räsymatoista syntyisi keittiöön semmoinen huoleton tunnelma... Muistin että meillä on yläkerrassa semmoinen tutuilta saatu vanha tuoli joka oli ruskea ja alta pilkotti kellertävä maali. Tarkemmin tutkittuani huomasin että ruskean ja keltaisen maalin alla oli vielä yksi kerros - VIHREÄÄ! :) Onneksi kaksi päällimmäistä kerrosta oli niin höllästi kiinni, että tunnissa ne oli rapsutettu irti. Nyt kokoelmassa on kaksi heleänvihreää ja kaksi ruskeaa tuolia. Kaikki erimallisia. Vielä kun löytäisi valkoisen jostakin.

Venkkuja siellä...

ja Venkkuja täällä.

Näitä on nyt sitten ommeltu urakalla... :D



Hauskaa että vaikka kuinka teen samalla kaavalla, ja millilleen yritän ommella, niin kahta samanlaista ei saa tehtyä. Yksilöitä ovat, ja sitähän se käsityön perimmäinen henki on. Uniikkia ja omannäköistä.



Tämä kaksikko on valmis lentämään kotipesästä uuteen kotiin!



Vaak & Vaak

Komia poika...

oli meidän Apa herra. Vaatimattomasti oman luokkansa paras ja koko näyttelyn paras suomenhevosvarsa :) Piku sai kolme+ palkinnon, ollen myöskin ihan hyvä.

Ilma oli mitä mainioin ja oltiin tyttöjen kanssa mukana katsomassa. Ja onhan Apa Maisan oma varsa, niin pitäähän se omistajan mukaan päästä... Palkinnoksi Apa sai vähän rahaa, uudet siniset päitset, vitamiinia ja kaksi muhkeaa ruusuketta. Niin ja tietysti mainetta ja kunniaa :D

Tässä vielä pari kuvaa päivän tunnelmista.

Kotikampaamo

Ja puolet tukasta on mennyttä!

Voi helvata...

Aika taitavasti käyttää 2,5 vee saksia ja on saanut puolet päästä senttisiiliksi. Leikkasi itse ja tuli sitten sanomaan, "Äiti kato, onko nätti tukka?"

Joo on, ihan tosi nätti... :D

Täällä TUULEE!

Niin että meinaa tukka lähtee! Ajattelin kuivata pyykkejä, ja kiikutin aamulla lakanat ulos narulle.

Tässä tulos.

Huomatkaa myös ihanan harmaa tammenlehti matto taustalla. Ne ei siis maatuneetkaan yhdessä talvessa... Huoh. Siinnä sitä riittää pientä puhdetta ennenkuin nuo on haravoitu ja viety kompostiin.

Eipäs tuo riivattu tuuli niitä lennätä tuonne pellolle!

Täytyy vielä malttaa ennenkuin pääsee kunnolla kevätpuuhiin ulos.

Lappeenrannassa on keskiviikkona tamma ja varsanäyttely, johon osallistuu meiltä pari varsaa. Jännää nähdä mikä on meidän poikien tuomio... Pihtikinttu, länkisääri vai ehkäpä jotain muuta? Toivottavasti tuo kuvissa oleva herra oppii käyttäytymään, eikä näyttele kieltä tuomareille :D